Taas yksi treeniviikko takana. Siihen mahtui 28 km juoksua, kaksi puolihuolimattomasti suoritettua kuntosalikertaa, kolme kertaa ja yhteensä 5 km uintia ja reilu puolitoistatuntinen joogaa sunnuntaiaamun herätykseksi. Viimeisin juoksulenkki tuntui jo aika raskaalta, joten taitaa olla järkevää pitää ensi viikko harjoittelun osalta aika kevyenä.
Mutta siihen leipään. Törmäsin tähän ohjeeseen jokin aika sitten Sara's Stripes -blogissa ja se jäi kummittelemaan johonkin mieleni sopukoihin. Tämä ohje on jo ilmeisen vanha juttu, mutta silti minulle uusi ja mullistava. Ensin ajattelin että eiiii... liian vaikeaa ja aikaa vievää, mutta joudun myöntämään olleeni väärässä. Vaikenta tässä ei suinkaan ole leivän leipominen, vaan ensinäkin se, että jaksaa odottaa leivän jäähtymistä kun se on valmis, ja toisena se, ettei sitä söisi kokonaan yhdeltä istumalta. Tein leivät lopulta yhdistelemällä tätä ja tätä ohjetta. Ja koska olen kauhea hätähousu ja eilen piti keritä hyvissä ajoin aamupäivästä uimahallille, annoin ensimmäisen (kyllä, olen tehnyt näitä jo kaksi!) taikinan kohota kelmun alla vain noin 9-10 h ja pyöräytettyäni taikinasta leivän epämääräisen kasan taikinaa, annoin sen levätä liinan alla vain reilu puoli tuntia. Leipä onnistui silti aivan yli odotusten! Taikina oli vain hieman liian pieni suhteessa valurautapatamme kokoon, joten täksi päivää tein noin 1/4 isomman taikinan ja se oli aivan soppeli. Ensimmäisessä leivässä käytin jauhoina 2 dl tavallisia vehnäjauhoja ja loput spelttijauhoja ja toisessa leivässä taas 2 dl kaurajauhoja ja loput oli tässäkin spelttiä. Siltikin molemmista leivistä tuli sisältä ihanan kuohkeita.
Jos et ole vielä testannut tätä, kokeile ja hämmästy! (Olen vieläkin ihmeissäni siitä, ettei leipä tarttunut kiinni valurautapataan, minä jos kuka olisin senkin saanut onnistumaan.)