Onko teille koskaan käynyt niin, että olette saaneet omasta mielestänne ihan äärettömän hyvän idean ja tarttuneet välittömästi tuumasta toimeen, sen kummempia pohtimatta asiaa? Siinä kuningasideaa toteuttaessanne olette kuitenkin huomanneet, että metsään mennään niin, että suhina vain käy.
Noh, mulle käy juuri noin, tosi usein itseasiassa. Edellisen kerran näin taisi käydä silloin kun vaalensin hiuksiani...
Tällä kertaa kyse ei ollut hiuksistani, vaan meidän ruokapöydän tuoleistamme. Olen pitkään haaveillut erivärisistä tuoleista ruokapöytämme ympärillä. Nyt niissä on valkoiset huput, joista tykkään kovasti, mutta kevään lähestyessä haluan kotiini VÄREJÄ! Näin jo sieluni silmin ihanat värikkäät tuolit kirjavassa sovussa olohuoneen räsymaton ja retrokuosisten tyynyjen kanssa, aah. Aluksi ajattelin, että poistan tuoleista huput, hion ja maalaan ne värikkäiksi. Mutta puuhastelu pikku apulaisemme kanssa olohuoneessamme, ei oikein houkuttanut.
Yksi ilta ajatus kolahti päähäni kuin salama kirkkaalta taivaalta, miksipä en värjäisi kangasväreillä noita tuolien huppuja... Miten ihmeessä minä en tuota ole aiemmin hoksannut? Jiihaa! Huomenna värien ostoon siis. Tässä välissä huomautan, että olin juuri saanut postista Ihana talo ja koti-lehden, ja näin jälkeenpäin mietittynä, syytän tuota lehteä oudoista värivalinnoistani... Se lehti oli nimittäin täynnä turkoosia, vaaleanpunaista ja keltaista. Niinpä niin, seuraavana päivänä meikäläinen kipitti kaupasta kotiin puuteripinkin, turkoosin ja auringonkukan keltaisen väripaketin kanssa. (Siis turkoosia ja keltaista... Niitä värejä ei ole meillä missään ruokailutilan lähelläkään.)
Joo-o, tässä vaiheessa olisi pitänyt jo joidenkin hälytyskellojen kilkattaa, mutta eipä vaan kilkattanut. Aloitin pinkillä. Pyöritin koneellisen pinkkejä päällisiä ja vielä perään pyöritin pyykit toistamiseen pesuaineella. Kun otin vaaleanpunaiset päälliset koneesta, tulos ei todellakaan ollut puuteripinkki, vaan ennemminkin tunkkainen lakanapinkki. Lannistuinko? No en todellakaan. Hoksasin, että kipaisen lähikaupasta kloriittia ja haalistan ne kloriitilla. Siispä kauppaan ja pyykkikone laulamaan. Tulos oli ihan kaunis, sellainen jäinen haalean vaaleanpunainen. Jotenkin se hailakka väri vain näytti vähän hassulta tuolin päällä, mutta ajattelin, että se johtuu vain siitä, että muita värejä ei vielä ole.
Eipä muuta kuin keltainen lasti koneeseen... Lopputuloksena ihan kaunis, mutta liian kirkas keltainen niihin vaaleanpunaisiin nähden. Kloriittia perään siis. Koneesta tuli ulos sellaiset kusenkeltaiset päälliset, ei niitä oikein kauniimmin voi kuvailla. Noh, ajattelin että värjään vielä ne turkoosit, ja katson sitten näyttävätkö keltaiset vielä karseilta, ja jos näyttävät värjään ne uudestaan.
Turkoositkin olivat aivan liian tummat, joten kloriittikäsittely niillekin siis. Tässä välissä olin jo käynyt kaupasta ostamassa uuden keltaisen kangasvärin. Kun turkoosit tulivat ulos kloriittipesusta, minulla meinasi ruveta jo vähän ahdistamaan. Tajusin, että olin tehnyt tuolinpäällisistäni täydellisen kätilöopiston sairaala-asujen värikopion, kusenkeltaista, lakanapinkkiä ja kalsarisinistä. Päätäni rupesi särkemään ja ehkä kurkkuanikin vähän kuristi. Tungin keltaiset päälliset uudestaan väripesuun ja menin sohvalle ahmimaan kääretorttua.
Saanko esitellä kätilöopiston sairaala-asujen värikokoelman...
Nyt en käyttänyt keltaisissa kloriittia, vaan jätin ne kirkkaan keltaisiksi. Mietin mitä tekisin lakanapinkkien ja kalsarisinisten kanssa... Päätin mennä vielä kerran kauppaan, ostaa fuksian punaista ja tunkea ne kaikki kerralla koneeseen. Jännitti vähän. Mutta kuin ihmeen kaupalla koneesta tuli ulos kaksia erisävyisiä kauniin punaisia päällisiä. HUH!! Noh, ne keltaiset päälliset ei ruokailutilaamme sovi, mutta nuo punaiset näyttävät mukavilta yhdessä valkoisten päällisten kanssa.
Vielä pienii yhteenveto kuningasideastani tässä:
Pesin 13 koneellista pyykkiä, joista 10 koneellista turhaan.
Kaupassa kävin 4 kertaa, joista 3 ihan turhaan.
Värejä ostin 5 pakettia, joista 3 turhaan.
1 kloriittipullon lotrasin myös turhaan.
7 tuolin päällisestä, 4 on käyttökelpoista.
Mitäpä opin tästä taas... Öööö, noh ehkä minun kannattaa pysähtyä välillä miettimään, ennenkuin tartun tuumasta toimeen. Vaikka kuinka ajatus tuntuu loistavalta, se ei välttämättä kuitenkaan ole sitä.