Koska gudrunin takit menivät outojen muotoilujensa vuoksi palautukseen, olen edelleenkin ollut ilman kevät/syystakkia. En nyt varsinaisesti ole sitä vielä metsästänytkään, mutta mielessä sen hankinta on pyörinyt. Noh, eilen pyörähdin pikapikaa kirppiksellä ja törmäsin tähän.
Tosi kivan mallinen, tarpeeksi paksu ja tiivis ja istui hyvin päälle. Mutta mutta, väri oli jotenkin pliisu minun makuuni. Sehän ei kuitenkaan ole mikään ongelma tällaiselle kankaiden värjäysexpertille... Viimeaikaisista, öhöm, onnistuneista värjäilyistäni intoutuneena, päätin vielä kerran hakata päätäni seinään ja kokeilla onneani. Pyöräilin kotiin kaupan värihyllyn kautta ja nappasin mukaani oliivin vihreän pesukonevärin.
Varovaisesti paljastin Jykälle aikomukseni "uuden" takkini suhteen. Huoneeseen laskeutui hetkeksi vaivautunut hiljaisuus.
"Ööömmmh, pitäiskö sinun kuitenki vielä vähän miettiä tuota värjäys asiaa," Jykä tuumasi varovaisesti.
"No, älä nyt. Eihän nämä aina voi epäonnistua. Nyt on niin monta kertaa epäonnistunut, että tilastollisesi tämän on pakko onnistua," minä vakuuttelin, lähinnä itselleni.
Ei muuta kuin kone laulamaan ja jännityksellä odottamaan.
Tättärätättää!! SE ONNISTUI! Oikeasti, voiko tämä olla totta? Väristä tuli juuri sellainen kuin halusinkin ja jo heti ekalla kerralla. Ooh, olen niin ylpeä itsestäni.
Ja tuo gudrunin huivikin sopii täydellisesti uuteen kevättakkiini. Hiihaa!! Tämä oli silkkaa säästöä. Takille tuli hinnaksi väreineen 16 euroa. Tämän enempää ei varmasti voi enää säästää. Meikäläinen se alkaa päästä kuulkaa tähän säästämisen makuun, jes.
Mitähän seuraavaksi värjäilis...