Päätin muuttaessani, että tänne uuteen kämppään en aio hankkia mitään uusia huonekaluja vaan yritän löytää kaikki joko kirppiksiltä tai haalia sukulaisten ja kavereiden nurkista turhat kalusteet. Rikoin toki päätöksen ensimmäisen viikon aikana hurahtamalla marokkolaiseen palliin, mutta lasketaanko sitä nyt edes huonekaluksi?
Kuvittelin tämän päätöksen tarkoittavan, että hengailisin ainakin ensi jouluun puolityhjässä kämpässä, mutta mitä vielä! Onnellisten sattumusten seurauksena minulla on nyt oikeastaan kaikki huonekalut, joita yksi ihminen voi tarvita.
Kaikkien huonekalujen kanssa on käynyt uskomaton tuuri, mutta tämän sohvapöydän kohdalla voidaan jo puhua onnellisista tähdistä.
Olin etsiskellyt sohvapöytää kirppareilta todeten ne kaikki liian korkeiksi, isoiksi, pieniksi, rumiksi tai tummiksi. Valitin tätä asiaa kaverilleni Mikolle, ja noin kolme minuuttia myöhemmin Mikko ilmestyi jostain kulahtaneen, mutta juuri oikeankokoisen ja -mallisen trukkilavan kanssa ja sanoi no hei tässä on sulle sohvapöytä.
Kävin ostamassa Clas Ohlsonilta kalustepyörät, mutta en löytänyt sopivia ruuveja enkä omistanut myöskään oikeanlaista (okei, minkäänlaista) työkalua niiden kiinnittämiseen. Näin jo sieluni silmin kuinka tikkuinen trukkilava jää kuukausiksi pyörimään nurkkiin ilman että saan asialle tehtyä mitään.
Huokailin tätä asiaa Stellan eteisessä, ja yhtäkkiä taivaasta putosi (tai siis keittiöstä asteli) puuseppämies, joka totesi että ootapas hetki, mä tuun kohta poraamaan sulle ne pyörät. Emme olleet siis koskaan aiemmin tavanneet, ja tämä ihana ihminen vaan lähti meille poraamaan sohvapöytään pyöriä.
Sitten hioin pöydän, aika laiskanlaisesti, ja sudin pintaan maalia, aika löysin rantein - ja siitähän tuli oikein kiva. Hinta noin 40 euroa ja kaupan päälle lisää luottoa siihen, että asiat järkkääntyy aina. Whoever you are, I have always depended on the kindness of strangers.
Tattis!