Kun ortopedi kertoo kipean jalan murtuneen, on aika vahan asioita, joita voi tehda. MUTTA aina voi valita kipsin variksi pinkin (mitas kysyivat) ja antaa kymmenelle kolmevuotiaalle laatikon tusseja ja luvan piirtaa kipsiin niin paljon kuin sielu sietaa. Olenhan siistein opettaja ikina.
Koulua lukuunottamatta en olekaan poistunut kotoa kohta kahteen viikkoon, ja kouluunkin vain koska sain autokyydin kotiovelta. Kotona tyoskentely ja kaikki ylimaarainen aika, jota ei oikein voi kayttaa esimerkiksi lenkkeilyyn, on saanut aikaan muun muassa itsetehdyn leivan ja useampia vauvanhattuja, kun paatin vaihtaa virkkaamisen valilla neulomiseen.
Totta kai uutiset kipsista ja kotona pysymisesta tuli niin yllattaen, etta esimerkiksi kameran laturi on yha toimistolla tyopoydalla. Siispa tyydymme jalleen kannykkakuviin, pahoittelut teille, jotka ehka jo naitte samat kuvat Instagrammissa.
Vaikka pinkki, kolmevuotiaiden koristelema, kipsi onkin jarjettoman hieno, en malta odottaa torstaita, kun saan kipsin pois ja paasen kavelemaan ja pyorailemaan omin voimin ilman kyynarsauvoja. Viisi viikkoa takana, kolme paivaa jaljella!
PS - jos kukaan on Brysselissa, tulkaa kylaan, alan tulla mokkihoperoksi vaikka kavereilla onkin kiertava vierailulista!