Neulominen ei ole ikinä erityisemmin mua kiinnostanut, joka todennäköisesti johtuu siitä, että en jaksa keskittyä yhteen työhön niin kauaa että saisin sen valmiiksi. Joululahjaksi neulottu kaulaliina on ensimmäinen loppuun asti tekemäni kaulaliina noin niinkuin ikinä. Kaulaliinat on siitä petollisia, että alan aina tekemään niitä ajatuksella että tässä ei kestä kauaa, kun totuus on kuitenkin jotain muuta. Aloitin esimerkiksi tässä syksyllä erään kirjoneulekaulatuubiprojektin, josta tulee tosi kiva sitten kun siitä joskus tulee valmis. Kyllästyin siihen, että mun pyöröpuikkojen kaapeli (? nauha?) on liian lyhyt ja neulominen siksi hankalaa. Kun en ole saanut aikaiseksi hommata tähän työhön sopivia puikkoja, on se jäänyt kesken. Jos sit ens talveksi..?
Toinen asia joka ei oo ikinä oikein ollut mun juttu on erilaiset asusteet. Tästä esimerkki on kaulaliinani, jonka olen ostanut joskus monta vuotta sitten kiireessä matkalla kaverille. Kävelin bussia odottaessa viereiseen H&M:n ja nappasin mukaani ensimmäisen vastaantulleen huivin. Huivi on kyllä kivan värinen, likuvärjätty mustaharmaa, mutta se on akryyliä. Vuosien saatossa huivi on aikamoisen nukkaantunut ja oikeasti todella aikansa elänyt. Akryyli ei tietenkään myöskään lämmitä oikeastaan yhtään. Koska en juuri ole asusteihminen, en ole tullut ostaneeksi uutta, vaikka olisi ehkä pari vuotta sitten jo pitänyt.. Tampereella viikonloppuna tutkin taas kangasvarastoja ja nappasin mukaani mustavalkoisen raitatrikoon, jonka olen joskus saanut yhdeltä työkaverilta. Pitkän pohjustuksen jälkeen aiheeseen, eli miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?
Koska neuloen kaulaliinaa en näköjään saa aikaiseksi, päätin raitakankaasta ommella sen. Pelkkä trikoo ei itsessään ollut tarpeeksi paksu, niin hain Eurokankaasta toiseksi kankaaksi mustaa neulosta, jossa on 80% villaa. Yksivärinen kangas vähän rauhoittaa huivin yleisilmettä ja villa on tietenkin aika paljon lämpimämpi kuin pelkkä puuvilla. Tein tästä pitkän tuubin, jonka saa kieputettua kaulan ympäri kolme-neljä kertaa. Tykkään!
