Jokainen lapsi ja aikuinen on varmasti leikkinyt paristokäyttöisillä pehmoleluilla, jotka pitävät ääntä, vilkuttelevat valoja ja/tai liikkuvat. Uuden sukupolven lelujen kanssa voi jo kommunikoida kännykällä. Kovin harva vain on tullut kurkanneeksi elektronisten lelujen sisään. Paristojen vaihtamista ei lasketa.
Jos ei satasen Furbya huvita saksia auki rikkoutumisen pelossa, voi lelujen toiminnan muuttelun eli hakkeroinnin aloittaa vaikka kirppislöydöillä. Kierrätyskeskuksesta voi saada eurolla monta kiinnostavaa lelua tutkittavaksi. Useimmiten kirpparilelujen paristot ovat lopussa, mutta puristelemalla leluja selviää, onko sisällä elektroniikkaa. Jos lelun sisälle tuntuu olevan koteloituna jotain ja hinta on kohdallaan, lelu on luultavimmin purkamisen väärti.
Jo pelkkä lelun purkaminen on hauskaa. Kun lelun saumat on ratkottu auki ja liika vanu kiskottu ulos, tarvitaan todennäköisesti pientä ruuvimeisseliä, jotta elektroniikan saa muovikotelosta näkyville. Yksinkertaisestakin lelusta voi löytyä vaikka mitä kiinnostavaa: antureita, kaiuttimia, ledejä, moottoreita, vastuksia, kondensaattoreita...
Ja kuinka lelun toimintaa sitten muutellaan? Kiasmassa kokeillaan lelujen virtapiirin kytkemistä minitietokoneeseen nimeltä Arduino, jonka avulla leluun saa kiinni mm. uusia antureita ja valoja. Ohjelmointiakin testataan. Toinen vaihtoehto on lelun elektroniikan luova peukalointi, josta käytetään nimitystä circuit bending.
Niin kauan kuin muistaa pysytellä matalalla jännitteellä eli paristoilla toimivien lelujen parissa, hakkeroijan ei tarvitse pelätä sähköiskuja. Purettu lelu on kuitenkin mahdollista saada oikosulkuun, jolloin syntyy aika tavalla lämpöä. Paristot siis irti kun (tai jos) elektroniikkapuuhastelussa malttaa pitää taukoa.
Sanna Reponen, projektikoordinaattori, Heureka