Enää pari viikkoa, niin meillä juhlitaan pirpulaisen 1 -vuotispäiviä. Bilevalmistelut on tietysi aloitettu jo hyvissä ajoin. Koska Saana ei ole vielä hoksannut (onneksi), että hänen mutsinsa on niin nolo, haluan pukea meille tyttösille juhliin samanlaiset kreisibailaajahameet. Tietysti ne hameet pitää itse ommella, koska kaupasta tuskin saa täysin samanlaisia hameita koossa 74 ja M...
Te, jotka minut tunnette tai olette blogiani lukeneet pidemmän aikaa, tiedätte millainen suhde minulla on opelukoneiden kanssa... Omin nokkineni saisin todennäköisesti aikaiseksi kasan suhteellisen tyyristä matonkudetta. Siispä kutsuin apuun OMPELUSEURAN. Tai siis minä kutsuin itseni ompeluseuran luokse...
Olen jo varmaan kyllästymiseen asti toitottanut sitä, kuinka minulla on ilo omistaa monenlaisia kädentaitaja ystäviä. Ompeluasioissa käännyn joko Tiinan tai Sinin puoleen. Koska Tiina asuu niin kaukana, Sini raukka on yleisimmin hän, joka ideoitani toteuttaa (mm. retrotyynynpäällisten ompelut). Nyt oli ompelukaveriksi kutsuttu myös Sinin erittäin taitava ja näppärä isosisko.
Eilen pakkasin tyttären vaunuihin ja suuntasin innosta väristen Sinin luokse. Minun tehtäväni oli leikata kankaat. Tein sen henkeä pidättäen, tarkan valvovan katseen alla ja ONNISTUIN! Sini kyllä halusi vielä ennen leikkaamista varmistaa, ettei mitään tärkeitä kortteja tai muita juttuja ole lähettyvilläni...
Kaavana toimi vanha hameeni. Kavensimme uutta hametta vähän ja riksraks vaan oli hame leikattu. Koneiden lähelle minä en mennyt, vaan luovutin kankaat suoraan taitavampiin käsiin. Pari silmänräpäytystä ja meidän hameet olivat valmiit. Uskomatonta, miten kätevältä ja helpolta se näyttikään. Vielä uskomattomampaa on kuitenkin se, miten karsean vaikeaa ompeleminen minulle on ja miten nopeasti pystyn kaiken sössimään...
Tättädää, saanko esitellä kreisibailaajien valmiit bilehameet!
Miten nuo voikaan olla noin söpöt? Nyt pitää löytää vielä jotkut kivat paidat ja sukkikset ja ja...