Kuukausi takaperin kirjoitin rakkaudestani räsymattoihin (vai uskalsinko käyttää vain sanaa tykkäys?). Kaipailin harmaan, pellavan ja luonnon valkoisen sävyistä mattoa olohuoneeseen. Melkein jo sorruin ostamaan tällaisen maton uutena, mutta räsymattojen tärkein juttu minulle on kuitenkin sen menneisyys, se kuinka käytöstä poistuneista vaatteista ja kodin tekstiileistä tehdään jotain kaunista ja käytettävää.
Sitten muistin mahtavan idean, jonka olin keksinyt vuosi sitten, mutta jostain käsittämättömästä syystä hylännyt! Vintiltä löytyi pidempi kaveri viime kuvissa näkyneelle puna-sini-ruskeasävyiselle raidalliselle räsymatolle. Väritoiveet menivät romukoppaan. Päätin leikata sen kahtia ja ommella sen keskeltä yhteen, niin että siitä tulisi huonematto. En löytänyt netistä yhtään ohjetta, mikä sai minut vähän epäilemään, ettei se ole mahdollista. Mutta tadaa!
Ensin leikkasin sen siis kahtia ja poistin kuteita molemmista leikkuureunoista kuutisen senttiä. Tämä oli vanhojen hapsujen pituus lisättynä sentillä, koska arvelin solmuun kuluvan sentin verran. Sitten solmin päätyjen loimilangat uudestaan. Se oli piinallista, vaikka sain apuakin. Langat olivat kovin lyhyet rähmänäpeilleni, mutta en uskaltanut ottaa ylimääräisiä kuteitakaan pois, ettei matosta vain tulisi liian lyhyttä. Roikkumaan jääneet loimenpäät pujotin maton sekaan. Ne maastoutuivat sekalaisen värisiin kuteisiin tuosta vain.
Sitten vain ompelin osat kalalangalla yhteen keskeltä. Etukäteen kuvittelin, että tämä olisi vaikein osuus, mutta se olikin helppoa. Ei näköjään pitäisi epäröidä ja arvella, vaan vain tehdä.
Sanoin aiemmin, etten oikein pidä käsityövärkkäilyistä. Ideoita niihin riittää, tekeminen vain on osoittautunut tylsäksi. Joskus kuitenkin iskee sellainen idea, jota ei sitten voi olla toteuttamatta. Tällä kertaa ehdottomasti kannatti!