Oi oi oi. Taas ois vaikka vallan mita, viidakkobileista Paraguayssa Iguazún putouksiin ja argentiinalaisen taidekansan leiriin joen rannalle. Niin paljon etten ma koneella ehdi enka halua istua, hyva kun paperilipuille ja lapuille ehdin ja muistan kirjoittaa siisteimmat hetket itselleni muistiin. Paivakirjakin loppui just. Nyt istun nettikahvilassa Brasiliassa, Foz de Iguaçun kaupungissa kolmen rajalla. (Brasilia, Argentiina, Paraguay ovat ne kolme:)) Tulin paivaretkelle tanne etsimaan lankoja, koska ne on taalla paljon parempia kuin Argentiinassa. Loytyikin, ja nyt hetkinen muistiinpanoja tanne blogiin ennen kuin hyppaan bussiin joka vie takaisin Argentiinaan ja tanhetkiseen asuinkoloseen.
Uih. No, aloitetaan nyt vaikka siita etta ihmiset on ihania. Vietan paivani talla hetkella joen rannassa vaatimattomassa puu- ja bambumajassa naisen nimelta Paz (=Rauha), tyttarensa Luanan ja parin muun amigon kanssa taidetta tehden. Aina valilla joku naapuri pysahtyy ohikulkumatkalla juttelemaan, ja joiksikin oiksi muita matkalaisia tulee telttailemaan tai riippumattoilemaan Pazin pihalle. Kaikki ovat jonkin lajin artesaaneja. Etela-Amerikassa reissanneet tietavat ne tyypit jotka tekevat langoista, luonnonkivista, kierratetyista matskuista, siemenista ja oksista koruja ja tavaroita ja myyvat sitten elannokseen kadulla. Monet alkuperaiskansojen jalkelaisia. Naa on niita tyyppeja. Ma sain kutsun heidan luokseen yhdeksi yoksi, mutta kah, jainkin pidemmaksi aikaa kasitoita oppimaan. Ja nyt siis kavin ostamassa omat langat! Mate virtaa ja salsa soi, selka kipeytyy ja pulserat valmistuvat. Ma opetan kamuille englantia, jotta voivat myyda turisteille paremmin. Juanin kanssa jatketaan varmaan pohjoiseen yhdessa, mutta katsotaan nyt. Ymmarsin ettei silla oo papereita, joten reissaaminen voi olla vahan hankalaa.
Lisaa myohemmin, ma palaan leiriin korujen tekoon! Tassa vahan fiilistelya ja meidan tyon tuloksia. Ma oon ihan taivaassa taalla! Jotenkin niin kiitollinen olo.
Makin osaan nyt tehda trapasueñon eli dream catcherin eli unipyydyksen, mika taa on suomeksi?
Cuba Librea helteella! Limet pihalta, rommi puolestaan on kulkenut mun mukana Karibialta asti. Onneksi odotin tata seuraa sen jakaakseni. Onneksi.
Juan ja Sergio. Juanin kadessa Sergion viinipullosta tekema kannu.
Kivi Perusta.
Ihana Luana!
Alempi kuvio on nimeltaan Camino de las Incas, Inkojen tie.
Nuo korvisten puuosat on Karibialta, Trinidadista. Aloitin jo siella korvikset hiomalla siemenkodista tuollaiset, nyt Sergio teki ne mulle loppuun.
Naa siemenet on kulkenut mun mukana Grenadasta asti, nyt vihdoin tuli kayttoa!
Kaikki lahimetsista! Harmaat on neidon kyynelia nimeltaan.
Mate. Koko ajan.
