Olen viime aikoina alkanut pitää ihan vääristä asioista. Eihän itseään (liian) vakavasti ottava ihminen voi yhtäkkiä vain sanoa peilikuvalleen: "Terseperse, meitsi taitaa tykätä överiprinttisilkkibombereista, Mc Hammerin taustatanssijoiden kuteista ja kaikesta pörröisestä, joka ei vielä viime viikolla ollut pupu." Koska mulla on vähän huonoja kokemuksia inspiroitumisesta:
Aattelin, että Blondien Debbie Harrylla on söpö tukka Heart of Glass:in musavideolla.
Josta rohkaistuneena...
...näytin puoli vuotta Picasson painajaiselta.
Että ei hyvä.
Siksi musiikkivideot ovat raivostuttavia. Ne porautuvat syvälle verkkokalvoihin ja hiippailevat sieltä tajuntaan. Muutaman päivän (tai vuoden) päästä sitä huomaakin kokevansa tietynlaista vääristynyttä nostalgiaa, joka kumpuaa menneisyyden youtube-jumituksesta. Sen kunniaksi mielyttävää taustamusiikkia ja inspiraatiokollaasi.
Kirjoittajalla on päällään vihreämusta leopardileninki ja violetti pörröliivi, että se siitä sitten. Himputti!