Olen edelleen pee-aa, mutta ei se haittaa, koska löysin nurkista materiaalia oman clutchin chulthun tekemiseen. Luin myös lehdestä, että hapsut on pop, joten päätin viimein antaa sisäiselle Pocahontasilleni periksi ja palata nahka-askartelun pariin.
Aina nää ei itse-tekemisprojektin tulokset ole mitään haut kötyyriä, vaan suorastaan potaskaa. Tästä esimerkkinä laukku, jonka jäämistä chulthua lähdin parsimaan kasaan. Laukku nimittäin näytti joskus tältä:
Tosi söpö länsi-saksalainen paita kultaiselta 80-luvulta, aitoa mokkanahkiaista.
Josta kunnianhimoisen askartelun tuloksena syntyi pari vuotta sitten:
Vauvojen salakuljetukseen sopivan kokoinen, raidallinen, nahkainen "muovipussi". Hyi saa**na. Mutta kyllä sen avulla pari muuttoa hoitui.
Askartelun pohjana toimi aitoa tekonahkaa edustava Puccinin kirppislöytö, joka oli ottanut jo vähän osumaa pintaansa.
Alkuun otin tyylikkäät kaavat laukusta.
Leikkasin nahasta tarvitsemani palat "todella huolellisesti".
Ompelin palat yhteen olennaisista saumoista. Näytti aika kauhealta.
Liimaamisjäljestäkin voisi luulla, että olen vielä 2. luokalla.
Joten seuraavan palasen liimasin huolellisemmin. Tässä lähikuva liimasta.
Ompelun ja liimanhaistelun jälkeen minulla oli tällainen. Kaipasi vielä hapsuja.
Joten tein hapsuja.
Ja käytin hyväkseni noin 100 vuotta sitten Tampereen Helmimerestä hamstraamiani helmiä.
Chulthu has born. Jee!
PS. En tiedä Chulthuista mitään oikeasti relevanttia. Isi pelotteli mua niillä kun olin pieni. Jäi traumat ja oon jättänyt H.P. Lovecraftit lukematta. Mutta mä tien, että Lovecraftin kissan nimi oli Niggaman. Hyödyllinen tieto, jos haluaa iskeä esim. rasistin.