Tällaisissa maisemissa talvilomaillaan. Minä pötköän sohvalla ja mies huseeraa, siis. Vaikea käsittää, että valtava remonttiurakkamme ihan oikeasti lähestyy loppusuoraa. Viis siitä, että pikkunippelihommia on vielä aaneloselle asti, isot jutut on rappukäytävän jälkeen kunnossa. Nyt on listat maalattu ja odottelevat paikoilleen pääsyä, samoin kaiteet. Siinä ne pötköttää ja nauttii vapaastaan.
Yksi seinä saa pintaansa vielä puhdasta lumivalkeaa (siis Tikkurilan Lumi-maalia) ja betoniportaat uuden harmaan neulahuopamaton. On muuten oiva porrasmateriaali, monia portaikkoja pohtien kuljettuani: turvallinen, lämmin jalan alla, pestävä ja todella kestävä. Vanha matto on nimittäin yli 30 vuotta vanha, ja ennen kuin aloimme remppatouhuihin, todella hyväsä kunnossa. Hämmästyttävää. Omamme on Tarkettin neulahuopaa RTV:stä. Oli muuten tosi vaikea löytää kivassa sävyssä. Ensin ajatukseni oli tumma grafiitinharmaa, mutta portaikon valaistuttua uuden maalikerroksen kautta, halusimme valoisuuden säilyttääkin, ja valitsimme keskiharmaan, joka sopii myös valkoöljyttyyn tammilautaan jota meillä on lattioissa.
Koti on ihana. Valoisa ja avara. Ja erityisesti tykätään erinomaisesta "haptisesta tuntumasta" eli tehdyistä matskuvalinnoista lattioissa ja pinnoissa, tuumittiin juuri tänään. Vieläkään näin kolmen vuoden jälkeen en montaa seikkaa tekisi toisin: kenties vaatekaappeihin mattavalkoiset ovet, mutta sopivia ei ollut saatavilla remontin alkaessa, ja siksi kiiltovalkoista on joka huoneessa olevissa vaatekaappiseinissä.
-Hihittelin, että kohtahan se taitaakin sitten olla uuden remppakohteen etsinnän paikka, siihen nämä remontit nimittäin ovat meillä ovat aina päätyneet :D (ja nyt kuului KOPS kun mies pyörtyi).