Mulle oli jäänyt pieni pala bauhausin marmorikuvioista kontaktimuovia askartelukoppaan, ja palanen riitti just tohon Ikean taulunkehykseen.
Marmoritarjotin tuli siis hänestä! :)
Aika kätevää!
(joskus kauan sitten tein marmoripinnoitetun sarjapöydän, ja siitä tämä ylijäämä palanen oli siis peräisin).
Kuvat: Anna / A&A at Home
Olen ollut reilu viikon ilkeässä pöpössä, mutta silti tai ehkä juuri sen ansiosta olen pikkuhiljaa saanut aikaiseksi laittaa keittiön ruokapöydän uutteen uskoon.
Haluan keittiöön ehdottomasti jonkun vanhaa henkivän pöydän ylimodernien tuolien vastapariksi ja kurinpitäjäksi. Se löytämiseen tosin olen realistisesti varannut aikaa parista kuukaudesta ylöspäin, sillä juuri sen kokoista pöytää jota haen ei tunnu ihan joka markkinoilta löytyvän.
Joko liian pieniä tai isoja. Ruokailutilan leveys tuo omat vaatimuksensa sekä se, että haluan istua pöydässä kasvot vastakkain, joten pöytää ei voi asettaa miten päin tahansa. Sisäinen realistini sanoo, että etsinnässä voi mennä hetki. Päätinkin sunnuntaina poiketa paikalliseen Bauhaussin Hollantilaiseen serkkuun Gammaan hakemaan DC-fixiä, arkisemmin kontaktimuovia ja antaa nykyiselle pöydälle vielä yhden elämän. Olen sillä fiksannut jo Helsingin asunnon keittiön. On muuten kätevää tavaraa!
Alkuperäinen pöytälevy oli vaalea, naarmuilla ja klommoilla oleva hirvitys, jolle räväkät tuolitkin olisivat nauraneet jos pystyisivät. Heitin pintaan rullan DC-fixiä ja pöytä muutti muotoaan. Jotenkin oudolla tavalla pöytä sopii nyt tuolien kanssa "omituisten otusten" tai tässä tapauksessa huonekalujen kerhoon.
Vaikka kaikki tässä ruokailukulmauksessa riiteleekin toisiaan vastaan, silti jokin tässä porukassa vaan toimii. Pöytä hassuineen jalkoineen, alkuun vierastamani ylimodernit muovituolit, valkoinen tiiliseinä sekä paljaat kattopalkit muodostavat mielenkiintoisen kuppikunnan joka omalla tavallaan haistattelee huoneen toisessa päässä vallitsevalle värien ja materiaalien jatkumolle.
Kapinakulmaus. Musta tuntuu, että tämä nurkkaus tulee elämään ihan omaa elämäänsä, siinä missä olohuoneen puolella vallitsee tasainen rauhallisuuden jatkumo.
Sain vihdoin ikeasta ostaman lack hyllyn seinälle. Tämän rakkineen kanssa sai sitten tapella koko eilis illan, kunnes tänään otin asiat järkevämmältä kantilta ja maltillisemmin. Nyt hylly pysyy uskokaa pois, tukevasti seinällä! Edellisen paikan ansiosta, mihin hyllyä ei milllään voinut sijoittaa, piti keksiä uusi paikka. Paikaksi valikoitu sängyn oikea puoli lähempänä jalkopäätä, siksi koska, jos hylly joskus rysähtäisi.
Tässä vielä makuuhuoneen tämän hetkinen sisustus toisesta prespektiivistä. Makuuhuoneeseen ei muuta oikeastaan mahu kuin sänky ja kissojen jutut. Siispä makuuhuoneen sisustusta ei voi edes oikein muuttaa.
Ajattelin lehtihyllyä siksi makkariin, koska mulla on usein aika vaikea nukahtaa. Silloin on kiva plärätä jotain vanhoja naistenlehtiä tms. Että aikaa kuluisi ja uni tulisi silmään paremmin. Nyt olohuoneen lehtitelineessä on taas lisää tilaa uudemmille lehdille! Tuli muuten mieleeni, että voisin cosmon pinosta etsiä sen lehden missä minä pääsin oikeuksiini! Kehystäisi sen muistoksi, vähän niinkuin blogin ensi askeleet.
Tadaa.. Tässä se nyt on ihka ensimmäinen nypläykseni, pienillä kauneusvirheillä sävytetty kirjanmerkki!
Samalla myös muutama Suomalaisen alesta bongattu kirjavinkki.
Tällä hetkellä luen Lankatekniikoiden käsikirjaa, jossa on mukavat kuvaukset erilaisista lankatekniikoista, kuten eri tyylisistä virkkaustavoista, nypläyksestä ja koukkuamisesta.
Toinen löytämäni aarre on Hurmaavat pitsit, jossa näyttää olevan aivan ihastuttavia pitsimalleja, varsinkin reunapitsien tekoon. Saa nähdä mitä siitä syntyy.
Sunnuntaina meille piti tulla vieraita, ja sain pitkästä aikaa leivontainspiraation. Lopulta vieraat eivät kuitenkaan päässeet meille asti, vaan päädyimme itse vierailemaan näiden tyyppien luokse. Epätoivoni alhossa meinasin hetkellisesti jo luopua koko leipomisurakasta, mutta lopulta totesin, että ainahan vierailulle voi viedä tuliaisia. Onneksi jatkoin, koska leivonnaisista tuli herkullisia. Alkuperäisissä suunnitelmissani päätin tehdä mokkapaloja, mutta koska kaapista löytyi ylimääräisiä (hah!) Marianne-karkkeja, päädyin muuntamaan mokkapala-reseptistä uuden version. Kahvi jäi kokonaan pois, tilalla käytin maitoa, sekä pohjassa että kuorrutteessa. Mikään ei tietenkään estäisi käyttämään kahvia, luulen Mariannen sopivan hyvin myös normaaleihin mokkapaloihin, mutta tällä kertaa näin. Periaatteessa näitähän voisi tehdä minkä tahansa mokkapala-reseptin (joita netistä löytyy miljoona erilaista) pohjalta, mutta laitanpa tähän kuitenkin omani, koska olisi suoranainen rikos olla jakamatta tätä taivaallista nautintoa. Jos siis tykkäät mintusta ja suklaasta yhdestä, niin ole hyvä; taivas on auki.
Marianne-palat
Pohja:
3 kananmunaa
2½ dl sokeria
150 g voita
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta (tummaa)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
Kuorrutus:
5 rkl maitoa
5 rkl (n. 60 g) voita
4 dl tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta
Päälle:
n. 180 g Marianne-rouhetta
n. 100 g valkosuklaata
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sula rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina pellille (muista leivinpaperi! :D ). Paista 200 asteessa n. 15 min. Anna pohjan jäähtyä tehdessäsi kuorrutetta.
Lämmitä maito mikrossa tai kattilassa ja sulata rasva kuumaan maitoon. Lisää sokeri ja kaakaojauhe. (Huom! Fiksu käyttää tummaa kaakaojauhetta lisätessään siivilää!) Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle. Sirottele Marianne-rouhe tasaiseksi kerrokseksi kuorrutteen päälle. Sulata valkosuklaa ja pursota/kaada hissuksiin raitoja piirakan päälle. Anna jäähtyä kunnolla ja leikkaa paloiksi. Nauti! (Vaikkakin kohtuudella; allekirjoittaneen erittäin korkea makeuskynnys ylittyi toisen palan kohdalla.)
Makoisaa viikon jatkoa!
Fb-kirpparilla olen pitänyt myyntiä hiljakseen, tarpeetonta pois sitä tarvitseville. Lisää tilaa itselle ja muutama euro siinä sivussa. Tämä oli suunnitelma, siis tiukasti myynti.
Kunnes tänään vastaan tuli puurunkoinen (ja puunvärinen, koivu kenties) nojatuoli. Punaisella istuinosalla. Punainen, eijeijei. Se perustavanlaatuinen puunväri, no EI, hei! Mutta hinta, 5€. Ei paha. Hmmm... Entäs jos sen puun hioisi ja maalaisi tai petsaisi? Entäs jos sen kankaan vaihtaisi johonkin kivempaan? Johan alkaa kuulostaa hyvältä. Visio on jo aika pitkällä, kankaan olen nettikaupasta valinnut ja maaliin olen päätymässä. Mielikuvissa minulla on todella hyvännäköinen uusi istuin.
Enää puuttuu se tuoli. Onneksi saan hakea sen huomenna ja pääsen mittailemaan tarvittavaa kangasmäärää. Ja hiomaan, hiomaan, hiomaan...
Vuorossa jälleen arjen helpot ja nopeat ruoat. Tällä kertaa kookoskana. Rakastamme tulista ruokaa ja kookos on vahvasti mukana keittiössämme. Tämä ruoka syntyi puolivahingossa kesällä. Itse olin kesälomalla ja puoliso tulossa aamuvuorosta. Piti kehitellä joku nopea ruoka ja kauppaan en jaksanut lähteä. Jääkaapissa broileria ja punaista currytahnaa, kuivakaapissa pari purkkia kookosmaitoa. Pienen pohdinnan jälkeen raaka-aineista syntyi tämä. Ja samantien siitä tulikin hitti perheeseemme. Varsinkin nyt koleilla keleillä ja kurkkukipuisena loistava sapuska. Potku ruoassa lämmittää mukavasti sisäisesti. Suosittelen testaamaan!
Kookoskana
2tl kookosöljyä
800g broilerin rintafilettä
2 prk kookosmaitoa
1 pkt miniluumutomaattia
2 sipulia
½ yksikyntinen valkosipuli
2 tuoretta chilipalkoa
3tl punaista currytahnaa
1prk tomaattipyrettä
n. peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
suolaa, mustapippuria
Raasta inkivääri, pilko chili pieneksi. Pilko sipulit ja tomaatit. Leikkaa broilerin rintafileet sopivan kokoisiksi paloiksi. Paista ne kookosöljyssä niin, että saavat väriä pintaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuullota sipulit ja lisää tomaatit. Lisää kookosmaito, tomaattipyre ja currytahna ja anna porista rauhassa n. puolisen tuntia välillä sekoittaen. Tarjoa kookoskana basmati- tai jasminriisin kera.
Saan useasti kommenttiboksiin palautetta, jos postaan jostain tosi kalliista. Ymmärrän yskän, mutta itse ainakin inspiroidun asioista, joita mulla ei ole aikomustakaan edes ostaa: tonnin talvitakeista, viiden tonnin sohvista ja satasen luomiväriseteistä. (Kun en osaa käyttää luomiväriä).
Olen postannut Ariele Alaskostaaiemminkin, ja eksyin sivuille selatessani bookmarks -valikkoani yksi tylsä iltapäivä. Ihania käsintehtyjä puisia juttuja, kuvattu kauniisti ja niin hyvin tehty. Mutta silti:
Kahdensadanneljänkymmenenviiden euron lusikka.
Kuka tällaisia ostaa?
Kaupasta löytyy paljon muutakin ihanaa, mutta...
Inspiroidun, en hermostu.
Mutta minä kyllä käyttäisin 245 dollaria johonkin ihan muuhun.
-----
Ariele Alasko makes beautiful things from wood. But these prices... not for me.
Kuten blogin nimi jo lupailikin, ruoka on minulle pyhä asia. Harva asia saa minut hyrisemään mielihyvästä niin paljon kuin ruoan laittaminen, ruoan syöminen ja ruoan ajatteleminen. Se ei poista sitä tosiasiaa, että raaka-aineiden hankkiminen voi olla painajaismaista, mutta kerron siitä sitten toisella kertaa. Nyt kuitenkin syödään!
Kävi nimittäin niin, että pikkuinen makean nälkä pääsi yllättämään, vaikka perheen yhteinen ilta-ateria olikin poikkeuksellisen maittava (pintamaustettuja broilerfileitä kypsennettynä yhdessä kesäkurpitsan, porkkanoiden, sipuleiden ja paprikan kanssa yrttiöljyssä uunissa kera feta-kermaviilikastikkeen ja salaatin).
Jäljelle jäi neljä vaihtoehtoa: kipaisen Siwaan, mies kipaisee Siwaan, jään nälkäiseksi tai teen jotain itse.
Mieleeni muistuivatkin inkiväärikaurakeksit ja kyllä, kaikki ainekset löytyivät kerrankin kaapista! Siispä hommiin.
Resepti on yksinkertainen ja nopeatekoinen. (Ehdin tehdä satsin pikkuleipiä ja imuroida eteisen maton samassa ajassa, kun mies kylvetti tyttären.)
Ainesosat:
4 rkl kookosöljyä
3 rkl vaahterasiirappia
2 rkl tattarijauhoja
2 rkl mantelimaitoa
2 dl kaurahiutaleita
2 cm pala tuoretta inkivääriä
0,5 tl himalajansuolaa
Kuori ja raasta inkivääri. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita taikinaksi. Lusikoi leivinpaperille 12 nokaretta ja painele huolella lusikalla ohuiksi kekseiksi. Paista 180 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti!
Keksien resepti on muuten kapinakokki Santeri Hämäläisen käsialaa, jonka 24Kitchen -ohjelmaa esitettiin vuosi sitten Foxilla. Harmi, ettei uusia jaksoja ole filmattu. Diggaan Santerin ruokafilosofiasta ja rennosta tyylistä.
Haudutin keksien kaveriksi ayurvedista Yogi teetä, jossa on inkivääriä, neilikkaa, kanelia, mustapippuria ym. aromaattisia aineksia. Keittiössä leijui upea jouluinen tuoksu! Siperiasta tuleva hyytävä kylmyys ulkona ei haittaa yhtään! Bottoms up!
Leivoin tuossa eräänä päivänä muffinsseja, koska minun oli ehdottomasti tarkistettava pursotustaitoni tulevien ristiäisten vuoksi.
Teimme Papun kanssa Sisters-kirjakerhon (jota tuskin on enää olemassakaan) "Siskot sopassa" -kirjan reseptillä jotain suklaahippumuffinsseja, Ikävä kyllä minulla ei ole kuvaa siitä, kun Papu hakkaa hakka-vasaralla suklaalevyä että saadaan suklaahippuja. Muffinsseista (kuppikakuista, koska niissä on kuorrute?) on kyllä kuvia.
Mitä käy kun lapsiperheessä jättää muffinssit pöydälle?
Olisihan nuo kiva koriste pöydällä, mutta kovin ovat katoavaisia kohti parempia suita.
Pihasaunalta on löytynyt pelastus arjen kiireisiin monen monta kertaa. Tänäänkin se lämpiää. Siellä on itketty, naurettu, nautittu ja vietetty spa-tunnelmia. Siellä on pidetty teinityttöjen spa-"bileet", hyvien ystävien kanssa mietitty meidän perheellisten naisten elämää. Millaisia muistoja sinulla on omista saunareissuistasi? Lisäksi saunassa on eri vuodenaikoina eri tunnelma. Kesäöinä aivan omansa, pakkasella omansa, joulusaunasta puhumattakaan. Siellä on kauhalla pesty lapsen tukkaa ja juteltu pitkään. Kiireellä siellä ei voi edes ajatella käyvänsä. Juotavaa matkaan, parhaat pesuaineet ja hyvä seura. Oijoi :)
Tämäkin pomppasi tänne :). Väkiselläkin yksi rantakuva :)
Pihamökki nukuttaa nykyään vieraita :)
No niin, nyt olemme saaneet rempan jo aikas hyvälle mallille, mutta toki töitä vielä riittää. Kodinhoitohuone on AIVAN totaalisen kesken. Mun pukeutumishuoneesta puuttuu hyllyt, lipasto, kaapit sekä ovet (eli lähes kaikki, hihi). Sauna ja pesuhuone ovat käyttökunnossa, mutta niihin ei tule sähköä, mutta onneksi joku on joskus keksinyt kynttilät :) Hihihi, niiden avulla me saunotaan ja peseydytään, kun päivänvalo ei enää riitä. Muutamat kattovalot puuttuvat vielä, tällä hetkellä katosta roikkuu pelkät sähköjohdot, hihih jälleen :) Olohuoneesta puuttuu verhot ja tyynyt. Ruokapöytä on, mutta se on väärän värinen jne.
Kaikesta huolimatta ajattelin nyt kuitenkin esitellä teille hieman meidän UUTTA IHANAA KOTIA!!!!
Tässä on meidän eteinen olkkarista katsottuna.. Tai ainakin osittainen eteinen, hihih!!
Ja sitten voimmekin siirtyä olohuoneeseen...
Kotimme esittely jatkukoon. Edetään pikkuhiljaa huone kerrallaan. Tänään vuorossa vierashuoneemme, jota myös työhuoneeksi voi kutsua. Vierashuone sijaitsee talon lisäosassa keskikerroksessa, joka on talomme sisääntulokerros ja josta löytyvät myös keittiö sekä olohuone. Tässä huoneessa saa useimmiten olla rauhassa (ainakin Pojun nukkumaan menon jälkeen:)) ja täällä nämä blogipostaukseni syntyvät.
Huone ei kaivannut paljoakaan remonttia, vaan huoneeseen oli juuri edellisen asukkaan toimesta vaihdettu lattialaminaatit lautaan ja seiniltä poistettu puolipaneelit. Ennen-kuvia minulla ei valitettavasti ole teille esittää. Maalasimme huoneen seinät ja lattian uudestaan ja lisäsimme vaatekomerorivistöön yhden komeron lisää sekä uusimme lämpöpatterin. Patterit päivitimme remontin yhteydessä talon jokaisesta huoneesta ja viime viikonloppuna saimme kaikkiin ikkunoihin viimeinkin sälekaihtimet. Kesällä verhottomuus ei niinkään haittaa, koska illat ovat niin valoisia (makuuhuoneissa on kyllä pimennysrullaverhot), mutta syksyn saavuttua ja iltojen pimetessä mustat aukot seinissä tuntuvat jotenkin kylmiltä ja olo on vähän niin kuin akvaariossa. Mitään ei näe, kun yrittää tihrustaa ulos pimeyteen, mutta kaikki ulkoa näkevät kyllä sisälle. Tosin ei täällä meillä päin paljoa liikettä ikkunoiden ulkopuolella taida olla illan pimetessä:).
Kuormalavoista tehty sänky oli meillä jo aikaisemmassakin asunnossa vieraiden sängyn virkaa toimittamassa klik. Tykkään tästä niin kovasti, että halusin lavat myös tähän kotiin. Mieheni on asiasta eri mieltä kanssani, mutta en kuuntele;).
Tämä vanha lipasto lojui hetken aikaa vanhempieni autotallissa ja vielä vanhan asuntommekin autotallissa, kun se kirpparilta pakko oli ottaa mukaan. Sille ollut tilaa silloisessa kodissa, mutta minulla oli ihan selkeä visio lipaston paikalle sitten joskus siellä uudessa kodissa, missä on valkoinen lattia. Ja kyllähän lipastolle paikka aika pian löytyikin, kun kuin ihmeen kaupalla uuden kodin valkoisine lattioine löysimme.
Näitä kuvia katsellessani voin todeta, että huoneessa on aikamoinen kokoelma kirpparilöytöjä ja DIY-juttuja.
Mitäs tykkäätte? Vai tykkäättekö?
Yhden päivän lounaamme oli tonnikalasalaatti. Salaatti on tehty periaatteella "mitä kaapista löytyy". Tällainen versio syntyi kaapin aineksista tällä kertaa.
Tonnikalasalaatti
1pss Lempi-salaattisekoitusta
kurkkua
miniluumutomaattia
punasipulia
½ prk fetaa
1 prk tonnikalaa makeassa chilikastikkeessa
salaattikastikeena paksua balsamicokastiketta
Lisäksi oli keitettyä kananmunaa
Keittiö valmistuu, yllättävän paljon aikaa sen kokoaminen viekin. Kalusteet tulivat meille kyllä kasattuna, mutta oma hommansa on löytää juuri oikeat palaset ja laittaa vielä oikeille paikoille. Ulkovalot on asennettu, lattiat on valmiit ja kodari myös. Kiuas, seinäpönttöjen koteloinnoit, liesituuletin, listoja ja vessan kalusteet puuttuu vielä. Tuntuu, että tämä viimeistely vie ihan tuhottomasti aikaa. Siitäkin huolimatta tarkoitus on muuttaa viikon päästä!
Viikonloppuna vien jo tavaraa talolle, jee!
Tervetuloa siis viikonloppu <3
Mulla oli jokin aika sitten samantyylinen postaus mun toisessa blogissani, mutta päätin avata tämän blogin samaisella postauksella. Ostin siis yksi päivä ikeasta tarjoiluvaunun, minkä kaksi tasoa päällystin marmori kontaktimuovilla. Ajattelin, että alempaa tasoa en päällystä, koska siitä muodostui paistinpannujen säilytys paikka. Pinta olisi kulunut liikaa, kun eniten käytän alinta pannua ruoan laitossa, jolloin pinoa joutuu aina siirtelemään. Tarjoiluvaunu erottelee hyvin keittiön olohuoneesta. Itse olen sitä mieltä, että tupakeittiöön kannattakin hankkia joku tilan jakaja, jollei halua massiivista ruokapöytää tuoleineen siihen edustalle sijoittaa. Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen. Ylempi taso on toiminut myös leikkuulaudan alustana ruokaa laittaessa.
Suurin hyöty tarjoiluvaunussa on ollut säilytyksessä. Sinne on mahtunut kätevästi mun villeroy & boch home elements pastalautaset ja muutkin pienemmät lautaset säilytykseen, jotta kaappiin on saatu lisää tilaa. Myös kattilakaapin tila on avartunut paistinpannujen uuden säilytys paikan myötä.
Täällä podetaan tyhjän seinän -kammoa, nimittäin luivuin pitkän harkinnan jälkeen ruokaryhmän takana olevasta tapettitaulusta. Ruokapöydän takana aikaisemmin meillä oli Cole & Sonin Woods-tapetista itse tehty iso tapettitaulu. Tämän tapettitaulun voit nähdä esimerkikisi tässä Kitchen Details -jutussa.
En todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka rakastavat tyhjiä valkoisia seinäpintoja, vaan kaipaan tällekkin seinälle jotain koristusta. Valkoisia seinäpintoja meidän asunnosta ei juurikaan löydy, vaan jokaisessa huoneessa on vähintään yksi tapetuitu seinäpinta. Makuuhuoneesta löytyy näyttävä harmaa Designers Guildin tapetti, jonka voit nähdä esimerkiksi tässä Bedroom Details -jutussa. Blogiyhteistyön merkeissä meidän eteisemme sai myös uuden tyylikkään ilmeen Designers Guildin tapetilla, johon pääset tutustumaan tarkemmin tässä Entrance Details -jutussa.
Olohuoneen toisella seinällä meiltä löytyy myös Designers Guildin tapettia. Hopeanharmaa kiiltäväpintainen tapetti antaa näyttävyyttä olohuoneen sisustukseen. Tämän näyttävän tapetin voit nähdä osana olohuoneen sisustusta tässä Livingroom Details -jutussa. Olohuoneen pienellä seinällä on myös tauluhyllyt. joita olen esitellyt teille esimerkiksi tässä Livingroom Details -jutussa ja tässä Livingroom Details -jutussa.
Sunnitelmissa onkin joko maalata tämä seinä tai vaihtoehtoisesti tehdä sinne iso tauluryhmä. Saa nähdä miten tämä sisustusprojekti etenee...
Tässä on mun haavekoti. Ei kovin fiini, eikä sydämen muotoinen niin kuin Ellis toivois, mutta vaaleanpunainen sentäs!
Meidän perhe asuisi tuossa sinisen oven puolella. Naapurissa asuisi superhauskat ja ihanat ihmiset, joiden kanssa tehtäisiin yhdessä kaikkea kivaa. Järjestettäisiin kesäjuhlia ja syyskinkereitä ja lumilinnan harjakaisia. Pidettäisiin yhdessä huolta talosta ja kukkien maalailu seiniin olisi kaikkien mielestä loistava idea. Mikään kasvi ei enää kuolisi käsiini, sillä naapurini (puutarhuri ammatiltaan) kertoisi kaikki vihreiden juttujen salaisuudet mulle, estäen dramaattiset Mitä mä nyt tein väärin-hetkeni. Pihalla kasvaisi valtoimenaan vuoroin apilaa, voikukkaa ja päivänkakkaraa. Olisi omenapuu ja appelsiinipuukin. Marjapensaita ja ruusupuskia. Olisi maalit pallopeleille ja pakkasten tultua jäädytettäisiin pieni läntti luistimilla suhaamiseen. Voitas pelaa Jätkää, niinku Ellis asian ilmasee:) Talvella pidettäisiin tietysti myös lumiukkonäyttelyitä ja juotaisiin lumilinnassa kaakaota. Illan tullen sytytettäisiin lyhtyjä ja naurettaisiin mahtaville kaakaoviiksille. Hohhohhoo!
Sisällä olisi juuri sopivasti tilaa kaikille. Lapsille omat huoneet joiden seinille maalaisin lasten lempparijuttuja ja salasopukat pitäisi tietenkin olla! Äidille olisi ikkunan ääressä valoisa piirustuspaikka, ja taiteilijatarvikkeet kaikki tiptop-järjestyksessä. Keittiöon mennessä ei voisi muuta ajatellakkaan kuin kokkaamista, niin ihanan kutsuva köökki se olisi. Kokki-isänikään ei enää heittelisi pannuja ja kauhoja ympäriinsä keittiötämme italiansuomella kiroten, vaan myhäilisi hyväksyvästi katsellen kiiltäviä pintoja, laakeita puutasoja ja teräviä veitsiä. Olohuone olisi pehmoinen, lämmin ja mukava. Syysmyrskyn vihmoessa lueskeltaisiin muhkealla sohvalla kirjoja, pelattaisiin lautapelejä (tässä talossa kukaan ei enää edes suuttuisi, vaikka ei joka kerta voittaskaan) ja katsottaisiin kylki kyljessä sopivan jänniä leffoja. Tarvittaessa sohvan saisi hilattua pois tanssivan juhlaporukan edestä ja katosta laskeutuisi diskopallo..TIETTY! Makuuhuoneessa vallitsisi ikuinen rauha ja rakkaus. Ja koska lasten omat huoneet olisivat niiiin mahdottoman sikamegakliffat, ei kumpikaan könyäisi enää viereen (vuorotellen, samaa aikaa, sata kertaa yössä) paitsi sunnuntaiaamuisin. Saisi muinakin aamuina kyllä tassutella viekkuun. Olisi jopa suotavaa. Mutta vasta aamulla.
Vintillä olis tilaa aarteille, kellarikerroksessa puuverstas, kylpyhuoneessa mahtuis kääntymään ja pesukoneen vesihana olisi sijoitettu niin, että pesukoneen luukkukin aukeaisi kokonaan (tai edes vähän enemmän). Eteisessä olisi ihan oikeasti tilaa kengille (kengistä olisi edelleen ratkiriemukasta löytää hassuja yllätyksiä ulos lähtiessään: avaimia, isoja kiviä, koruja, pieniä prinsessoja, mitä näitä nyt on), naulakko ois vähän pitempi ja kaappitilaa enempi, lillan kuratassuille helppo pesupaikka ja siinä se sitten kai jo oliskin.
Niin ja jos mietit missäs se savupiippu?
Tämä talo se lämpiäisi RAKKAUDELLA. Sillä siellä olisi niin hyvä kaikilla olla.
Onko kellään muulla hassua haavekotia, joka olisi just eikä melkein? Vai asuuko joku onnekas jo sellaisessa??
P.S. Jos olet etsimäni hortonomi-ihminen, tykkäät meistä, viinistä, lumilinnoista, kiljuvista lapsista ja vinoista vaaleanpunaisista puutaloista, ota rohkeasti yhteyttä!
Perheenjäsen täytti pyöreitä ja tämä itse tehty kortti otsikon tekstillä varustettuna sopi elämäniloiselle päivänsankarille kuin nenä päähän.
Kiitos positiivisista kommenteistanne edelliseen postaukseen, niistä tuli hyvä mieli. Tämä viikko onkin sopiva päättää viisaisiin sanoihin niin elämästä kuin bloggaamisestakin. Ja lausehan löytyi toki uudesta suosikki-somestani Boldomaticista.
To be yourself in a world that is constantly trying to make you something else - is the greatest accomplishment.
Sain veljeni perheeltä rikkimenneen Myyrä-lautasen, jonka pohjassa leveästi hymyilevä piirroshahmo jatkaa onnettomuudesta huolimatta maan kaivamista. Se on myyrän työ....myyrän onni tehdä sitä mihin leveät kämmenet on luotu. Myös lautasen reunoilla maansiirtohommissa olevaa ystäväänsä tarkkailevat hahmot säilyivät kolahduksesta säikähdyksellä. Näistä onnensirpaleista, tekemisen ilosta ja rakkaista ystävistä toivoisi jokaisen voivan elämässään nauttia. Tämä ajatus sai minut tarttumaan toimeen. Tein avaimenperän lahjaksi veljeni nuorimmaiselle, pian 11-vuotta täyttävälle taiteilijapojalle. Toivon, että hän voi elämässään toteuttaa omaa luovuuttaan ja herkkyyttään vapaasti. Olla hän, joka tuntee onnen itsessään. Myyrä sen tietää, multakokkare varpaiden välissään. Avain onneen on olla uskollinen itselleen ja kyky kuulla omaa ääntään. Toivon, ettei syntymäsankari koskaan kadota tätä ajatusta. Pysyköön se symbolisesti mukana tulevissa seikkailuissa, avaimenperään kiinnitettynä, taskunpohjaan talletettuna. Onnea!
Materiaaleina käytin posliinilautasen lisäksi jo aiemmin koruissani hyödyntämääni parkettilattian näytepalasta sekä vanhan peilin taustalevyä. Posliinia ja puuta sahaamalla ja hioemalla sai lahja lopullisen muotonsa.
