Olenpa saattanut joskus aiemminkin mainita, että olen suorastaan mestari tarvaroiden hävittäjä. Pystyn kadottamaan kädessäni olevan esineen taivaan tuuliin nanosekunnissa. Vaunuverhot ja verhojen pidikkeet kuuluvat myös tämän mestarihävittäjän hävityslistalle. Pikkuisen kyllä nakertaa kotiäidin mieltä ostella reilun 30 euron vaunuverhoja, ihan vaan jotta saa taas hävittää sen jonnekin.

Meillä on pidemmän aikaa puljattu jo yhden vaunuverhon ja neljän pidikkeen taktiikalla. Lopputulemana se, että verho roikkuu aina väärissä vaunuissa. Nimenomaan roikkuu, koska niitä pidikkeitä on yksi liian vähän. Uuden vaunuverhon ostaminen ryhtyi kytemään mielessäni, kunnes löysin vaatekaapin pohjalta tämän ja sain loistoidean:

Hetkinen, kangas on hieno, mutta paitaa en pidä. Saiskohan tuosta pienellä tuunauksella vaunuihin verhon...

Kaikkia karman lakeja umatakseni, lainasin Jykän siskolta ompelukoneen. Kuukausi sitten... Tuolla se on jököttänyt olohuoneen nurkassa, mutta minä en vain ole kyennyt koskemaan siihen. Tänään psyykkasin itseni tarttumaan koneeseen ja ryhtymään tuumasta toimeen. 

Ensin sakset käteen ja yläosa paidasta pyöreästi irti, niks naks.

Wuhuu!! Onnistuin! Sehän näyttää jo ihan vaunuverholta, jee!!

Edessä on enää pahin, eli ompeluhommelit. Käänsin kankaan nurin päin ja ompelin leikkaussauman kiinni. Vähän on haastavaa ommella tavallisella koneella trikookangasta ja pikkuisen tuli välillä syltyyä, mutta en antanut sen häiritä.

Sitten käänsin kankaan ja ompelin päälle vielä tuollaisen ompeleen, jotta renkaiden reiät olisi helpompi tehdä, kun kyseessä on kaksin kertainen kangas.

Napinläpi ommelta testailin kangastilkkuun, mutta siitä tuli vain sylttyä ja kone jumitti, niinpä päätin ommella renkaiden paikat näin. 

(Vähän on taas kiiressä napsittuja kuvia, mutta idean saatte varmaankin.)

Seuraavaksi leikkasin topin irroitetusta yläosasta rinksut irti.

Ompelin rinksut topin helmaan samalla kun ompelin helman kiinni. Sitten vain leikkasin pienet reiät renkaiden paikkoihin ja pujotin suihkuverhon renkaat niistä läpi.

Valmis!!!

MINÄ TEIN SEN, MINÄ TEIN SEN!! IHAN ITE TEIN!! KUKAAN EI AUTTANUT!! OLEN YLITTÄNYT ITSENI, JIIHAAA!!!!

Niinkuin on jo perinteeksi muodostunut, yöllä ennen päiväkodin naamiaisia äiti ompelee kuin viimeistä päivää. Prinsessa-asua olisi taas tietenkin pitänyt tehdä, mutta siippani ideoi tylleröiselle Pahatar-asun, koska tällä hetkellä myös Pahatar on todella mielenkiintoinen ja jännittävä hahmo tylleröisen mielestä. 

"Pahattaren myssykkä". Tylleröinen kyttää vakavana Ruusus-elokuvaa.

Tämä innovaatio syntyi mustasta trikoosta, mukaillusta kypärämyssyn kaavasta ja parista summissa leikattua kolmiota sekä pätkästä samettinauhaa. Sarvet on täytetty vanulla ja ne pysyvät juuri ja juuri pystyssä. Mutta paremmin menossa mukana kuin mitkään pantaviritykset. Asuun kuului vielä mustalla pitsillä somistettu fuksianpunainen mekko ja harmaa samettiviitta. Ihan kokomustaan en lastani halunnut pukea. 

Päiväkodin naamiaiset olivat kuulemma kivat mutta vähän pelottavat.

Sunnuntai on lepopäivä ja päätin varmistaa että aamu kulkee hitaasti, ilman turhia kiireitä ja nopeita aamupaloja. Valmistin meille herkullista Focaccia leipää! samalla saa aamiaiseksi herkullista ja täyttävää syömistä ja kotiin ihanan tuoksun, mikä voisi olla parempaa?

Tähän leipään löytyy monenlaisia ohjeita mutta tässä olisi se mitä itse käytin:

Juuritaikina

• 25 g hiivaa
• 2 dl vettä
• 400 g vehnäjauhoja

Taikina

• 1 tl suolaa
• 1 tlsokeria
• 100 g vehnäjauhoja
• 1/2 dl vettä
• 1/2 dl oliiviöljyä

Pinnalle

• n. 1-2rkl oliiviölyä
• mausteita esim. sormisuolaa, pippuria, rosmariinia
• oliiveja, tomaattia, jalopenoja tms.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot. Sekoita ja anna juuritaikinaan kohota noin 20 - 60 minuuttia. Lisää joukkoon muut ainekset ja loput jauhot. Alusta napakka taikina ja anna sen kohota noin 20 -60 minuuttia. Painele taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Sivele pintaan öljyä. Ripota päälle suolarakeita ja muut mausteet, oliivit tms. Itse käytin kirsikkatomaatteja, jalopenoja, punasipulia.  Anna kohota ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tarjoile!

Kuvat: Jasilyn

“Pull up a chair. Take a taste. Come join us. Life is so endlessly delicious.”
― Ruth Reichl

-J

Bongasin viime kuussa fb:n kangashamsterit-ryhmässä tän kirahvitrikoon. Oli niin ihanan värinen, että oli pakko ostaa.

Pitkään mietin, mitä kankaasta tekisin,  itelle kuitenkin jotain. 

 Viime vuonna tein kummitytölleni trikoohupparin ja aioin tehdä samalla kaavalla itselleni myös. Mallia muokkasin hieman. En halunnut vetoketjua, joten oli hyvä syy kokeilla nappilistaa.  Napit tein itse fimo-massasta, kun ei ollut sopivia nappeja jemmassa. Napeista tuli kyllä tosi kivat, saa nähdä miten käytössä kestää.

Tykkään kyllä tosi paljon tästä ja on todella mukava päällä. Täytyy tehdä toinenkin,  se pingviinitrikoo edelleen odottaa tuolla kaapissa ;)

Tuli samalla huomattua, että mun ihanassa ompelukoneessa on yksi huono puoli, automaattinen langankiristys. Ihmettelin, kun kaksoistikin nurjapuoli ei näyttänyt oikeanlaiselle. Alalanka kiristyy liikaa. Hellulla on onneksi ihan peruskone,  niin pyysin sen lainaan, onnistuupa kaksoistikki sitten paremmin. 

Bataatti on yksi niistä harvoista ruoka-aineista, jota en ole vielä onnistunut sössimään missään muodossa. Soseena, paistettuna ja keittona - aina loistavaa. Ehkä juuri makeutensa vuoksi yksi suosikeistani ja niin monikäyttöinen (tästä on tullut oikein positiivisuusblogi).

Useimmiten askartelen kuitenkin keittoa. Sinne päin pilkotut bataattipalat kiehumaan joksikin aikaa, näytetään sauvasekoitinta ja avot. Tykkään vaihdella keitossa käyttämiäni lisukkeita ja mausteita, tällä kertaa mukaan pääsi inkivääriä ja fetaa. Vuohenjuusto on myös oivallinen mikstuura, ei ehkä inkiväärin kanssa, mutta muuten.

Nauti vaikkapa aamupalaksi kolmelta iltapäivällä hesarin kanssa.

Helpoista helpoin bataattikeitto

1 bataatti

n. 1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

pippuria

½ pakettia fetaa

pala inkivääriä

How-to:

Pistä vesi ja liemikuutio kattilaan ja levy tulille. Liemen kuumetessa kuori ja listi bataatti sopiviksi paloiksi. Kun liemi näyttää sopivan kiehuvalta, lisää bataatit ja keitä kunnes palat ovat kypsiä. Tässä menee ehkä 10 minuuttia tai vartti. Saattaa mennä 20 minuuttiakin, olen huono katsomaan kelloa kun laitan ruokaa. Kun haarukka menee mukavasti läpi bataattipalasta, lirauta osa keitinliemestä pois ja iske kattilaan pieneksi silputtu inkivääri ja feta ynnä mausteet. Soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Murustele loppupaketti fetaa sopan päälle ja syö.

Vaatekaappini yläosassa on kaksi hyllyä, jotka ovat täynnä pääasiassa itseneulottuja villatakkeja ja villapaitoja. Pengoin hyllyjä sillä silmällä, että olisiko siellä jotain poisheitettävää, ja löysin ihka ensimmäisen itseneulomani villapaidan!

Heh, alkoi heti vähän huvittamaan - aloitin sitten villapaitojen neulomisen tällä lailla helposta päästä, neulomalla pitsineuletta ohuenohuesta mohairlangasta. Oh my. Tiedoksi siis, että tuollaisessa pitsineuleessa on noin miljoona mahdollisuutta mennä neuloessa todella metsään ja saada kunnon sotku aikaiseksi.

Mutta ihmeen hyvin olen onnistunut tämän kanssa! Vain helma eli aloitussilmukoiden kerros kiristää liikaa, täytyy korjata se tässä joku päivä. Muutoin paita vaikuttaa kaikin puolin oikein onnistuneelta. 

Tämäkin neule taas todistaa, että tietämättömyys on joskus helpotus. Kokemattomana neulojana ryhdyin pitsiprojektiin, rohkenisinkohan enää samaan...

No, joka tapauksessa, vedin pitsipaidan päälleni.

Oh! Ihana! 

Lämmin, kevyt ja hentoinen, ihan kuin joku pehmoinen seitti päällä. Oli pakko punnita paita, se painaa vain 150 g. Aaaaa, tämä tulee päälle tänä talvena!

Niin no, ei tämä imetysasusta taaskaan käy. Oh well, can't have everything.

Antaa tulla pakkaset, minulla on untuvainen lämpökerros valmiina!

Ohje on Mohäärimets Kudujan blogista 

Kaipasin musta-valkoiselle tauluseinälle hieman piristystä. Aikaisemmin tauluseinää olen piristänyt leikkokukilla, siitä voit lukea esimerkiksi tästä Livingroom Details -jutusta ja myös tästä Livingroom Details -jutusta. Tällä kertaa minimaljakkoihin päätyi pienet oksat murattia. Muratin oksat sain parvekkeella olleesta ulkomuratista, joka oli esillä tässä Home Details -jutussa.

Nämä pienet murantin oksat ovat kestäneet maljakoissa raikkaina jo muutaman viikon ajan. Näistä murateista onkin ollut huomattavasti pitempi ilo kuin tavallisista leikkokukista. Ehkä näitä pitäisi kokeilla myös isommassa maljakossa...

Tauluhyllyt / Ikea

Kehykset / Ikea

Vanhat mainokset / Vintage

Minimaljakot / H&M Home

Tuoksukynttilä / Diptyque

Kaivelin yksi yö kangaskaappiani ja löysin pari verhokankaan jämää. Niistä innostuin tekemään Millalle hamosen. 

Ompelin molemmat kangaskaitaleet päistä yhteen. Taitoin kappaleet kaksinkerroin ja yhdistin vyötäröltä. Vyötärölle tein kuminauhakujan ja hame oli valmis. 

Käyttämättä jäänyt t-paita, sakset ja inspiraatio. Näin kävi perjantaina kun päätin pitkästä aikaa tehdä jotain "hyödyllistä" ja hieman luovaa. Vartin verran googlettelin kunnes löysin mitä etsin. Oivallisen ohjeen leikatun t-paidan valmistamiseen. Tai siis ohjeen kuinka tuunata jo olemassa oleva paita uuteen muotoon.

T-paita, jonka päätin tähän kokeiluun uhrata, sopi paremmin kuin hyvin pyhäinpäivän aaton puuhasteluun. Primarkista muutamalla eurolla hankkimani kallokuosinen t-paita oli jäänyt vaatekaapin perukoille pyörimään, koska oli osoittautunut hieman kittanaksi. Pikkuisen saksimista, venyttelyä ja väkerrystä ja paidasta tuli ihan kiva toppi, joka sopii pukea ylle vaikka vähän rankempaankin reeniin.

Ensin leikkasin t-paidasta pois kaula-aukon sauman. Sitten saksin punottavat suikalekappaleet selkäpuolelle. Venyttelin suikaleita ja nyöritin niitä hieman toisiinsa. Alkuperäisestä ohjeesta poikkesin sen verran, että lopun umpisolmun sijaan ompelin viimeisen lenkin kiinni. Lopuksi leikkasin vielä hiatkin pois, ne eivät enää tuntuneet sopivan paitaan.

T-paitojen leikkely taitaa olla jo 'so last season', mutta ihan sama. Saipahan käyttämättä jäänyt t-paitani nyt uuden elämän treenitoppina. Se, kuinka pitkä tuosta uudesta elämästä tulee, onkin toinen juttu.

Kertokaa jos tiedätte, miten leikelty paita selviää konepesusta. Tuleeko se sieltä ulos aivan riepuna vai vielä mallissaan?

Kaksi innostunutta askartelijaa + kirjastosta löytynyt inspiroiva kirja + vimma tehdä jotain käsillä just nyt + kotona olevat paperit, liimat, pahvit, napit, hamahelmet, tarrat, sakset, talouspaperirullan hylsy + sunnuntai ilman sen ihmeempää tekemistä = yksi linnunpönttö ja yksi tornihotelli.

Torni syntyi täysin ilman mallia, lukuun ottamatta tekijän visiota mielessään. Kaukaisena inspiraationlahteenä toimi kenties muistikuva Tampereen uudesta tornihotellista, jonka kokoa ollaan hämmästelty Tampereella käydessä tai, kuten muutama viikko sitten, ajaessamme Pirkkalan ohitustietä Helsingin moottoritietä Ylöjärvelle ja siitä Pohjanmaalle. Jossain kohtaa tietä Tampere ja Pispala näkyvät komeasti Haulitorneineen, Pyynikin näkötorneineen, Näsinneuloineen ja myös hotelli Torneineen.

Mökin malli taas löytyi Christine Leechin kirjasta (Kivi), paperi, sakset, jossa on 30 paperiaskartelutyötä ohjeineen. Mökki on siis paperivalintoja lukuun ottamatta Leechin käsialaa, jota muuten pääsee ihastelemaan esimerkiksi blogissa sewyeah ja kirjan Scissors, paper, craft esittelyssä. Mökin toisella puolella on etupuolen koloa suurempi aukko, joten mökkiä voi käyttää pienen sälän säilyttämiseen. Leech on liimannut kattoon molemmille puolille pienet pinot post it -lappuja ja täyttänyt mökin klemmareilla. Sopii siis pienen toimistotilpehöörin säilyttämiseen.

Voi olla että meidän pieni linnunpönttö löytää paikkansa ulko-ovesta tai jonkin sisäoven yläpuolelta - tietysti lintuperheineen.

Niin kaunista, voi että miten kaunista.

Siskon luona on niin harmoninen, rauhallinen ja vaalea tunnelma olohuoneessa juuri nyt. Viikonloppuna on asennettu uusi kellarin kätköistä kaivettu lamppu kattoon, ja se kyllä muutti olkkarin ilmeen kertaheitolla. Ja sitten se on laittanut uudet pitsi-verhot, mitkä on tosi mummot, siis ihan överi-mummot, mutta voi, niin söpöt. 

Sisko on aina nauranut mun pitsipöytäliinoille ja muille sen mielestä "mummojutuille", ja haha, nyt se on paljon PAHEMPI MUMMO KU MINÄ! 

Koskaan ei siis voi sanoo ei koskaan ! 

Oikeastaan toi verhouudistusidea tuli siitä, kun olohuoneessa tuli pidettyä verhoja aivan liikaa kiinni. Nyt verhoja voi pitää noin auki, mutta kuitenkin tuo pitsiosio peittää ihan suoran näkyvyyden sisälle olohuoneeseen. Kiva idea, nyt luonnonvalo tulee sisälle ja tunnelma tilassa on valoisa ja lämmin. 

Niillä on ollut lähiaikoina oikea olohuoneen uudistusprojekti. Tavarat kokeilee paikkaansa ja rullailee ympäri olkkaria edelleen.

Välillä pieni freesaus tekee tosi hyvää. Minä ainakin huomaan, että siellä on nyt joka päivä tosi siistiä, vaikka tää yks vee värikkäine tavaroineen asuukin tässä samassa tilassa. Sisko on aika tarkkana siitä, että lelut kerätään yhdessä pois aina välillä, vaikka se onkin yksi sekunti, kun koko lelukori on taas kaadettu väärinpäin. Toisaalta ei se siivoaminenkaan vie kuin ehkä minuutin. 

Ehkä minun pitäs ottaa vähän mallia siitä. Silloin kun jokaisella tavaralla on paikkansa, niin siivouskin on helppoa ja nopeeta. 

Mitä tykkäätte? Mummoo vai ei? 

Ps. Noi mummopitsit on ihan Ikeasta ostettu!

Kuvat: Anna / A&A at Home

Tässä kuva tekemästäni kranssista syyskuulta. Jätin sen roikkumaan aurinkoon ja hortensian kukinnot ruskistuivat kohtalaisen nopeasti. Värien haalistuminen ei useinkaan ole se ideaali lopputulos mutta tällä kertaa värien pehmentyminen sopi paremmin oven väriin johon kranssin oli tarkoitus päätyä.

Päämateriaalina siis pallohortensia ja höysteenä kolme latva-artisokan kukintoa. Latva-artisokathan olisi voinut syksyllä myös syödä mutta tällä kertaa sato päätyi koristeeksi. Kukan kehittymistä oli hauska seurata. 

Ja taas olisin täällä hyvä äiti-pisteitä kärkkymässä!

Mitäs sitä lapsensa kanssa tekisi, ellei painaisi kangasta! Sotkua, väriä siellä sun täällä, lattiassa, omilla vaatteilla, kaatuneita purnukoita ja kaaosta. 

Ei sentään. Vaikka kangasväreillä touhuaminen on melko sotkuista meininkiä, lähtee väri iholta aika vähin keinoin ja kankaan kunnollinen pingoittaminen auttaa siihen, ettei leimaulujälki ole aivan mahdottoman tuhruista.

Kuviot on siis painettu hätäpäissäni softiksesta leikkaamallani leimasilla, mallina käytettiin piparkakkumuottia. Huolellinen ja hyvin varautunut äitihän on jo edellisenä yönä leikellyt askarteluveitsellä valmiiksi liudan tarkkareunaisia kuvioita ja liimaillut niihin tarttumakahvat, mutta käänteistään nopea äiti muotoili tämän leimasimen alta kymmenessä minuutissa softiksesta ja vanhasta kaapin vetimestä. 

Musta väri oli tasapohjaisessa pakasterasiassa, josta pienten sormien oli sitä melko kätevä levitellä leimasimeen. Silmän ja käden koordinaation lisäksi tämä homma kysyi tylleröiseltä hirveästi hermoja ja rohkeutta. Ei ole nimittäin tylleröiselle pahempaa ajatusta kuin, ettei jokin menisi niin kuin hän oli ajatellut. Mutta valmista saatiin!

Painopohjana meillä oli Marimekon vaaleanpunainen puuvillatrikoo, ajatukseni oli, että valmiista painokankaasta voisi ommella jonkun vaatteen tai asusteen, vaikka joululahjoja mummoille. 

Mutta tylleröinen ei halunnutkaan luopua hienosta työstään ja niin ompelin tylleröiselle tuubihuivin. 

Oma pieni kuosisuunnittelijani ♥

Tein lapsille ruskeat perushousut.

Ne oli hieman tylsän näköiset, joten päätin aplikoida lahkeeseen jotain. Sateenvarjoon päädyin, koska Milla on nyt innostunut sateenvarjo. 

Housut on tehty ottobreen ultimate casual svetarihousujen-kaavalla.

Housujen malli on kyllä kiva. Taskutkin löytyy sivusaumoista,  mutta jostain syystä en vain tykkää tuosta väristä. Onneksi housujen kaveriksi voi laittaa värikkään kivakuvioisen paidan. 

Pssst...OOVO is like these words: Original, Outstanding, Visual and its an Object! That why I called this brand OovoArt! 

Heipä hei pitkästä aikaa! Pitkällisen poissaoloni jälkeen on hyvä palauttaa mieleen kuka olen ja esitellä vaikka kotini ensimmäiseksi. Kotini on linnani. Silmäni lepää pienissä yksityiskohdissa. Rakastan mustan ja valkoisen yhdistelmää ja pelkistettyä maalaisromantiikkaa. Sisustustyylini on syntynyt vuosien varrella melkein kuin itsestään. Seurailen trendejä poimien niistä tyyliini sopivammat ja osa ideoista vaan syntyvät itsestään.

Parvekkeeni on tukalan kuuma kesäisin, koska aurinko alkaa paistamaan puolen päivän jälkeen sinne ja paistaa iltaa asti. Hyvänä puolena lasitetulla parvekkeella on se, että siellä voi oleskella t-paitasillaan jo maaliskuun lopulla kun aurinko alkaa lämmittämään ja se lämmittää pitkälle syksyyn. Vain tietyt kasvit pärjäävät siellä kesäisin, mutta kynttilät sitäkin paremmin, varsinkin näin pimeänä aikana. Ja sitähän Suomessa riittää.

Laiskana siivoojana olen iloinen siitä, että olen saavuttanut asunnossani sen, että järjestys kestää arjen. Vaikka en joka päivä siivoaisi, pysyy tietty järjestys eikä siivoamisen aloittaminen ahdista.

Pienessä kaksiossani on tila aika hyvin varattu, joten olen iloinen, että olen voinut hyödyntää seiniä säilytystiloina. Pikkutavaran ystävävä olen hyödyntänyt kaikenlaisia purkkeja ja koreja.

Avokadot, hyviä ja terveellisiä hedelmiä, mutta myös kauniita ja helppoja huonekasveja.

Paremman puutteessa vanha sinkkuaikainen metallinen sohvasänkyni korvaa sohvan virkaa. Toimii vierassänkynä vuodesohvaa paremmin, eikä selkä kipeydy jos television ääreen nukahtaa.

Tarroilla voi piristää paljon vanhoja huonekaluja.

Rakastan takorautakoristeita. Näitä olen hyödyntänyt henkareiden koukkuina kun kuivatan pyykkiä.

Olen surkea tapetoija, joten keksin, että helpoimmalla pääsen kun kehystän tapetin ja asetan seinälle.

Olen pian muuttamassa pois kodistani, jossa olen asunut jo kuusi vuotta. Tämä on pitkäaikaisin asuntoni tähän ikään mennessä. Haikein mielin hyvästelen tämän asunnon, jossa asumisen aikana minulle on sattunut yhtä jos toista. Paljon on myös huonoja muistoja, jonka vuoksi kotini merkitys pienenä turvasaarekkeena on kasvanut, mutta symboiloikoon uusi kotini parempaa suuntaa elämälle.

Keksiä, juustoa ja viikunahilloa. Minä en ole nökönuuka, minkä keksien kanssa viikunahillo menee, ainakin kaikkien niiden, joissa on hometta. :D Viikunahillo on tietenkin parasta itse tehtynä. Sen tekemiseen ei mene kauaa ja tällainen pieni purkki on mukava viedä viemisenä ystävälle tai illan istujaisiin (kuten tein lauantaina). Tästä satsista jää vielä toinen (vähän isompi) purkillinen vielä kotiinkin.

Pussillinen (200 g) pehmeitä viikunoita

n. 2 dl vettä

loraus sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

4 rkl hillosokeria

Viikunoista kannat pois, pilkotaan pieneksi ja kaikki kattilaan. Keitellään 15-20 minuuttia ja purkitetaan keitettyihin (tai muuten puhtaisiin) purkkeihin. Säilyy jääkaapissa hyvin (ellet syö).

Ohje: Taylor Hagerty: Paper Cuts, 35 Inventive Projects, 2010.

Tarvikkeet: paperia (n. 120 g), lyijykynä, viivotin, hyvä ja terävä askarteluveitsi, leikkausalusta, tietokone oheislaitteineen.

Taustalle: Esimerkiksi Yle Areenasta jokin mielenkiintoinen radio-ohjelma, kuunnelma tai äänikirja. Itse kuuntelin näitä tehdessäni Kirjakerhoa, jossa keskusteltiin John Irvingin Minä olen monta -kirjasta, ja Aristoteleen kantapäätä, jossa käsiteltiin muun muassa kuolintodistuksissa käytettävää kieltä.

Yhteistyössä Bad Idea 

Perhekategorian uudistus, bloggaamisen syyt ja seuraukset, yhteisöllisyys, ystävyys - kaikki nämä on viime päivinä ollut kartalla. En kuitenkaan ole vielä osoittanut kiitoksia niille, joille ne eniten kuuluvat, eli sinne ruudun taakse juuri sinulle, sinulle ja sinulle. Voisin jaanata täällä itsekseni päivästä toiseen, olla omasta mielestäni supernokkela ja älykäs, ystävystyä muiden bloggajien kanssa ja jutskailla toimituksen kanssa vaikka maailman ääriin, mutta oikeastihan sillä ei olisi mitään väliä, jos teitä ei olisi. Kun samalla viikolla instagram-seuraajien määrä ylitti 400 henkilöä, FB-tykkääjien 300 ja sain vielä sen nimikkopalluran Lilyn etusivullekin, on vihdoin aika palkita myös teidät! 

Olen jo pidemmän aikaan jutellut turkulaisen taiteilijan, Outi Vihlmanin, kanssa blogiyhteistyön tekemisestä ja nyt sille tuli erinomainen sauma. Outi valmistui taiteilijaksi viime keväänä ja on siitä lähtien pyörittänyt omaa Bad Idea -verkkokauppaa, jossa myy paitsi palvelujaan, myös ekokartongille painettuja printtejä ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja. Olen tutustunut Outiin vauvakollegaperheen kautta ja iskin silmäni jo keväällä Outin vanhoista näppiksistä valmistettuun "Push the button" -näyttelytyöhön vanhassa Turku Energian turbiinihallissa. Ymmärtänette yskän?

Kesällä ostin Outilta ensimmäiset korvikseni, mustat Lego-palikoista valmistetut roikkuvat korut (olivat muuten polttarihitti, muistaakseni) ja nyt syksyllä sain tilaustyönä tehdyt H&E Aasta ööhön -sarjat korvakorut. Kaikki Bad Idean korut valmistetaan kirppiksiltä tai muualta löydetyistä pelinappuloista, jääkaappimagneeteista, lego-palikoista ja pienesineistä ja niiden kiinnitykset on nikkelitestattua metallia. Olen itse todella nikkeliallerginen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole Bad Idean koruista saanut allergisia reaktioita. Harmittaa oikein, kun niin usein messuilta tms. ostettujen pienyrittäjien koruista tuleekin allerginen reaktio, vaikka myyjä paikanpäällä vakuuttelee niiden olevan testattuja. Pidempään mukana olleethan nimittäin ainakin tietää, että mua ei voi päästää mihinkään design-toreille ilman korvakorushoppailua! Se on mun heikko kohta ja shoppailumuistoja vilisee säännöllisin väliajoin ainakin Instassa. Itseasiassa viime viikonloppuna siellä TTVO-läksiäisissäkin yksi vanha opiskelukaveri totesi, että muistaa opiskeluajoilta parhaiten mun nahkamekot ja kummalliset korvakorut. Olkoon ne sitten vaikka mun jonkinlainen tavaramerkki!

Se minusta ja takaisin teihin! Bad Idea ja minä järjestetäänkin nyt kilpailu, jonka palkintona Outi lahjoittaa kahdelle henkilölle verkkokaupastaan jonkin vapaavalintaisen korun (kaulakoru, rintakoru tai korvakorut). Kilpailuun voi osallistua kahdella tavalla:

1. Lisää Instagram-tilillesi kuva omasta lempparikorustasi ja tägää se @emmi_munelamaihana ja @badideadesign

tai

2. Jos sinulla ei ole Instagram-tiliä, voit lisätä kuvan korustasi myös tämän kirjoituksen kommentteihin

Osallistumisaikaa on tämän viikon loppuun saakka, valitsen sitten ensi viikon maanantaina voittajat ja olen heihin yhteydessä. Mikäli et ole luonut Lilyyn käyttäjätunnusta ja osallistut lisäämällä kuvan tähän kommentteihin, jätä osallistumisen yhteydessä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään!

Bad Idean verkkokauppaa pääset selailemaan täältä: www.badidea.fi/shop

PS. Outi etsii jatkuvasti lisää materiaalia koruja varten ja ottaa varmasti erittäin mielellään esimerkiksi Facebookissa vastaan vinkkejä hyvistä hamstrausapajista!

Niin minä sitten menin tekemään. Nostin ompelukoneen pöydälle ja se vie minulta kohta järjen. Aloitin varovaisesti tuunailemalla Tinttara-Pampulan rattaisiin verhon. Seuraavaksi kävin Sinin luona harjoittelemassa pipon leikkaamista ja ompelua SAUMURILLA. Huh, siinäpä vasta pelottava vekotin. Se LEIKKAA sitä kangasta samalla kun ompelee, oikeasti! Mitä jos kun tekee virheen?! Aikuisten piposta voi tullakin lasten pipo.

Pari kertaa katkoin saumurista langat. Yhden kerran ompelin iloisesti melkein koko pipon paininjalka ylhäällä, sillä seurauksella että saumurin langat sotkeentuivat ja menivät poikki, mutta minä se vain ompelin, ilman tikkejä. Piposta tuli aikas kapea... Sini neuvoi kärsivällisesti, hymähteli vain välillä kun pujotteli lankoja koneeseen ties kuinka monennen kerran tai selvitteli lankasykeröä koneessa. Ihme kyllä, onnistuin ompelemaan 3 kokonaista pipoa.

Kun pääsin pipoineni kotiin, halusin ommella lisää. Lisää pipoja! Ei ollut kangasta, siispä etukenossa tuulta päin kohti Eurokangasta:

"Moi, minä tarvin piopkangasta, mustaa," ilmoitin myyjälle.

"Ahaa, siis trikookangasta. Niitä löytyy täältä. Millaista kangasta ajattelit?" myyjä palveli minua ystävällisesti hymyillen.

"No emmie tiiä. Mustaa, josta voi ommella pipoja," vastasin yksiselitteisesti.

"No, tässä on tälläista, joka sisältää pimpelipompelia tai tällaista jossa on dingelidängeliä..."

Minulla meni ihan yli hilseen. Miten voi mustaa pipokangasta olla niin monenlaista??

"Mie otan jotaki semmosta mitä on helppo ommella tavallisella konneella."

Kun vihdoin sain palan kangasta kainalooni, siirryin kassalle:

"Minkälaista ompelulankaa sinulla on?"

"Häh? Ööö... Noo semmosta mustaa, ohutta... ompelukonneeseen sopivaa."

"Sinun kannattaisi ottaa tällaista liibalaaba lankaa, jossa on pilipalia, niin se ei katkeile."

"No, kai mie sitte otan sitäki."

"Mites sitten koneen neula? Millainen se on?"

"Anteeks, mutta nyt minä en tajua? Neula? Terävä. EMMIETIIÄ!!"

"Kannattaisi olla tällainen trikooneula. Siinä on pyöreä kärki, joten se ei katko trikookankaan lankoja. Tässä paketissa on monen paksuisisa neuloja eri kankaille," myyjä selitti innoissaan. Tajusi ilmeisesti, että minulle voisi myydä vaikka mummon vanhan tohvelin ompelukoneen osana.

Tuijotin neuloja ilmeisesti sen näköisenä, että WHAT A FUCK, koska myyjä jatkoi:

"Joo, sitä pyöreää kärkeä ei välttämättä tavallisella silmällä erotakaan, mutta ne ovat pyöreämpiä kuin normaalit neulat".

"Voi herraisä! Pakkokai ne on sitte ostaa," sanoin tuskaisena myyjälle.

Ei nyt ihan putkeen mennyt, eikä ihan halvaksi tullut tuo minun kankaanostoreissu, mutta varmasti ne on tärkeitä juttuja kaikki.

Pääsin kotiin, pesin kankaan, kuivasin ja ryhdyin puuhaan. Mittasin, leikkasin, unohdin saumavarat, ompelin, kone jumitti, unohdin ne trikooneulat kassiin, ostin kirpparilta pitsiä, leikkasin, ompelin, kone jumitti...

Eikä siinä vielä kaikki. Katsokaas mitä ompelukonetta vastapäätä löytyy:

PAKETOINTIPISTE!

Hankin ja paketoin joululahjat aina hyvissä ajoin ennen joulua, jotta vältän mahdollisen lahjastressin. Jostain kumman syystä keksin, että nyt just samaan aikaan ompeluinnostuksen kanssa on hyvä paketoida...

Välillä paketoin siis lahjoja tuossa toisella puolella pöytää. Ompelen pipoja, paketoin, ompelen, paketoin. Olen pukinmuori, pipomuija, pukinmuori, sekopää, maaninen, pipomuija, hullu!

Tsiisus! Tulkaa nyt joku ja lyökää vaikka, jotta tämä loppuu! Tai me hukutaan täällä joko pipoihin tai joululahjoihin. 

JYKÄ, VIE TUO KONE POIS!