Olen viimeaikoina innostunut haalarien ompelusta ja kun aloitin neljän uuden haalarin ompelun (niin, samahan se on niitä leikellä samoilla tulilla), niin ajattelin näyttää muillekkin miten minä senkin teen. 

Ensimmäiseksi kaivetaan kaapista jokin haalari josta ottaa mallia. Koska haluan varsinkin isojen kuvioiden ollessa kyseessä ommella takakappaleen yhdestä osasta ja lisäksi inhoan haarakiilan ompelua, niin laitan kaavana käyttämäni haalarin vähän vinoon kankaalle leventäen näin alaosaa. Teen koko systeemin taitteelta taitetun haalarin avulla, että saan symmetrisen kappaleen. Sitten piirrän kankaalle kappaleen ääriviivat, muistaen toki lisätä saumavaraa. Kun ensimmäinen kappale (takakappale) on leikattu, leikkaan sen avulla toisen samanlaisen. Eli teen kaksi takakappaletta. Taitteelta leikaten!

Takakappaleiden jälkeen on hihojen vuoro. Nekin tehdään symmetrisiksi taitteelta leikaten. Ensin piirrän hihan avulla muun hihan ja katson mihin kulmaan yläreuna laitetaan, sitten piirrän edellisen kappaleen hiha-aukon reunan mukaan yläreunan. Tulee varmasti sopiva! Leikkaus ja sen ääriviivoja myöten toisen hihan leikkaus.

Seuraavaksi huomaan, ettei valitsemassani kaavoitushaalarissa ollutkaan huppua. Hupun kaavan tekoa varten etsin mahdollisimman sopivalla hupulla varustellun haalarin.

Papun päähän sovitus, että varmasti on hupussa tilaa riittämiin, hupullinen haalari kun olikin pienempää kokoa. 

Piirsin hupun alareunan toisen hupun mukaan, mutta loppuun vähän sovelsin ja muotoilin hiippahupun. 

Leikkaan huppukappaleetkin taitteelta, niin saan sitten kahtia halkaisemalla molemmat hupun kappaleet. Tässä halkaisen toisesta kankaasta leikkaamani vuorikappaleet. 

Kun on 2 x takakappale, 2 x hiha, 4 x huppukappale (2 x päällipuoli, 2 x vuori), niin voidaan vaikka leikellä toisista kankaista lisää haalareita.

Samankokoisia haalareita saa kun käyttää kappaleita kaavoina...

...erikokoisia kun piirtää eri haalarilla uudet.

Kun alkaa ompelu, leikataankin toisesta takakappaleesta kätevästi etukappale suurentamalla vähän kaula-aukkoa ja halkaisemalla se keskeltä kahtia.

Mahdolliset aplikaatiot ja "aplikaatiot" kannattaa ommella heti ensimmäisenä, ne kun on helpompaa ommella pienempiin kappaleisiin. Itse satuin tähän haalariin nyt sellaisen tekemään. 

Ensin nuppineulasin kuvan kiinni hyvin, erityisen huolellista neulaamista vaatii jos ei omista tukikangasta (kuten minä). 

Yksinkertaisen koneeni yksinkertaisista säädöistä löytyy jopa sopivat siksakit tähän hommaan, ensin laitan kuvan kiinni pikkusiksakilla (jota on helpompi purkaa jos tulee vaikka ruttuja) ja sitten ompelen kunnolla todella tiheällä siksakilla.

Kun aletaan kasaamaan haalaria, kannattaa aloittaa vetoketjusta, se on ihan helppoa laittaa kun sen vain laittaa ihan ensimmäisenä! Joku ammattimaisempi ompelija käyttäisi vetoketjupaininjalkaa, mutta menee se tavallisellakin... 

Vetoketjun jälkeen ommellaan olkasaumat.

Olkasaumojen jälkeen onkin hihojen (,jotka istuvat täydellisesti kiitos loistavan kaavoituksen) vuoro. Nuppineulaus ja ompelu niillekin siis. 

Seuraavaksi ommellaan hihansuusta kainalon kautta lahkeeseen. Sama toiselle puolelle.

Tässä vaiheessa kannattaa ommella vetoketjun alapuolelle jäänyt pätkä kiinni, jos sellainen jäi ja jos sitä ei hoksannut tehdä vetoketjun ompelun jälkeen (oho unohdin).

Sitten onkin vuoro ommella lahkeiden sisäreunat, eli kiertää koko haaraväli. 

Haalari todellakin näyttää haalarilta!

Huppu kasataan ompelemalla ensin sisäpuolen ja ulkopuolen taka- ja yläsaumat kiinni. Seuraavaksi ne laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan etureunasta toisiinsa.

Hiippahuppu tässäkin, kuten siskolle tulevaan punaiseenkin leikattiin.

Seuraava onkin sitten koko haalarin hankalin homma, miten saa hupun saumat piiloon? Itse (neulaan ja) ompelen ensin ikäänkuin normaalisti hupun ulkoreunan kiinni kaula-aukolle.

Sitten työnnän lopun haalarin "huppujen muodostamaan pussiin" ja ompelen hupun sisäpuolen kiinni samalle saumalle. Kannatta avata vetoketju ennen tätä, helpottaa huomattavasti! 

Sitten vain haalari oikein päin ja laiska voi ommella kääntöaukon kiinni koneellakin, siitä vain jää näkyvä "yksityiskohta" niskaan. Seuraavaksi voi vaikka tehdä vähän päällitikkausta hupun reunaan, niin pysyy ryhdissä paremmin. Toivottavasti suora ommel kestää! Olisin laittanut siksakin, mutta Sippe halusi tehdä siihen hyppytikkiä joten tyydyin "huonompaan ratkaisuun". 

Lopuksi vielä ommellaan resoreista (leikkaa vähän lyhyemmät kuin hihan- ja lahkeensuut) putket, käännetään oikein päin, nuppineulataan kiinni ja ommellaan reilusti venyttäen.

Valmista! 

Sivusta, edestä ja takaa.

Kivalta näyttää ku klux klan hiippahuppu myös kun ei ole päässä. 

Tästä tuli aika jouluinen, vaikkeivät tiikerit ainakaan sinisellä pohjalla niin jouluisia olekkaan. 

Isille isänpäiväsukat. Nämä huovutetut tossut/sukat tein ensimmäistä kertaa omalla ohjeella ja hyvät tuli!

Pienenä tyttönä innostuin neulomisesta ja virkkaamisesta kun näin mummini tekevän sukkaa. Siitä lähtien joka ikinen syksy käsityökärpäsen puraistessa alkaa sukkien tehtailu jouluksi. Tänä vuonna ajattelin tehdä ihan jotain uutta. Kävin ostamassa huovuttuvaa lankaa jonka mukana tuli ohje lapasista. Jouluksi olisi siis iso pino lapasia tehtäväksi :) Lisäksi kotoa löytyy monta keskeneräistä projektia mm. kolmet sukat ja kaksi isoäidinneliö peitto. Aina tulee kyllästyminen toisen sukan kohdalla tai saa inspiraatiota aivan johonkin muuhun. Alla muutamia viimeviikkoina valmiiksi saaduista käsitöistä :)

Muutamat keskeneräiset sukat tosiaan löytyy laatikoiden kätköstä...

Tämä isoäidinneliö vauvanpeitto syntyi tämän viikon luppoajan ja autossa istumisen lopputuloksena. Peitolla on kokoa n. 60cm x 60cm (tämän lisäksi kotoa siis löytyy kaksi keskeneräistä peittoa :D )

Superlämpimät huovutetut lapaset. Rakastuin näiden tekoon ja siihen että miten lämpimät tulee! Tähän mennessä oon tehny 5 paria lapasia, joista 3 paria meni pilalle kun pesin ne liian kuumassa... Tuli huopunutta nimittäin!!!

-Noora

Rrrrrakastan juustoja! Voisin syödä niitä joka päivä. Juustot ovat helppo ja herkullinen iltapala nautittavaksi. Vaivattomasti saat vähän "luksusta" arkeen. Tässä muutama yksinkertainen vaihtoehto juustotarjoiluun. Kuten huomaatte, ei tarvitse välttämättä ostaa montaa eri sorttia juustoa. Muutama riittää ja siihen vähän lisuketta päälle ja se on siinä. Pähkinät ja hedelmät toimivat hyvin juustojen kanssa.

Myös leikkeleet sopivat hyvin juustojen kanssa.

Viikonloppuna juustojen kera kuuluu tietenkin nauttia lasi jos parikin punaviiniä! Näiden kuvien myötä toivotan jokaiselle mukavaa viikonloppua! :)

Täällä on pieni sisustusprojeki meneillään! Olen tekemässä uusia tauluja, jotka olisi tarkoitus ripustaa ruokapöydän takana olevalle seinälle. Tähän tilaan voit tutustua tarkemmin tässä Kitchen Details -jutussa. Toivottavasti kaikki sujuu ongelmitta ja pääsen esittelemään työni tuloksia mahdollisimman pian. Luovaa viikonloppua kaikille!

Ensimmäiset joululahjat uunista ulos. Kaava on Butterick 6031, ja sen laatinut Gertie Hirsch julkaisi keväällä blogissaan yksityiskohtaiset kuvalliset ohjeet sekä alusmekon että alkkareiden ompeluun. Mitään kovin monimutkaista niihin ei liittynytkään, joten erityisen paljoa kokemusta näiden valmistamiseen ei vaadita.

Hopeanharmaa kangas on lycraa ja tilasin sen (ja kaikki muutkin tarvikkeet) hollantilaisesta alusvaatteiden ompelemiseen erikoistuneesta nettikaupasta. Sain kankaasta viimeisen palan, joka oli karvan verran alle metrin ja riitti juuri sopivasti tähän projektiin.

Leveää joustavaa pitsiä meni lähemmäs kolme metriä, ja lisäksi tarvittiin vähäsen kapeaa alusvaatekuminauhaa kuppien yläreunaan, olkainnauhaa (myös kapea pitsi olisi käynyt), renkaat ja säätimet olkaimia varten, pykäreunaista kuminauhaa takakappaleen yläreunaan ja kaksi pientä rusettia.

Vaatteet voi ommella kokonaan ompelukoneella, mutta halutessaan voi tietysti surauttaa sivusaumat saumurilla. 

Alkkareihin käytin pari senttiä leveää joustavaa pitsiä. Olen tehnyt tällä kaavalla itselleni jo muutamat pöksyt, ja tykkään mallista: se peittää pakarat kokonaan ja istuu muutenkin hyvin.

Ruudullinen kangas on myös laskeutuvaa lycraa. Ompelin pitsin harmaalla ylälangalla ja valkoisella alalangalla. Tämä tiesi melko lailla lankojen vaihtelua eri ompeluvaiheissa, mutta se kyllä kannatti, koska tummanharmaa lanka näyttäisi aika rumalta vaatteen vaalealla sisäpuolella.

Tässä versiossa pääsin taas nauttimaan kuvion kohdistamisesta. Erityistä tyydytystä tuotti rintamuotolaskos, joka päättyy tismalleen ruudun kulmaan.

Tässä vielä sivusauma. Kuviota kohdistaessani neulaan kohtisuoraan saumaa vasten, jotta kappaleet eivät pääse liikkumaan pituussuunnassa. Raidoissa ja ruuduissa asettelen nuppineulat aina kunkin raidan/ruudun yläreunaan.

Nyt toivotaan vain, että nämä sopivat lahjansaajille!

Kuvat: Sunroom

No hepsansaa! Nyt sitten pärähtää ensimmäinen blogipostaus tälle blogille. Olen aika huono tälläisissä avauksissa, joten ehkä on fiksuinta esitellä, että kuka täällä on ja mitä mä teen.

Elikkäs Etelä-pohjalainen likka kirjoittelee ja esittelee kierrätysmateriaaleista tehtyjä töitään ja ihastelee myös muiden tekosia ja inspiroidun niistä vielä lisää. En ole mitää kouluja käynyt näihin kädentaitoihin, ainoastaan kolmetoista kesäisestä asti olen opiskellut pienen kylämme kirjaston kaikki Suuri Käsityö- lehdet ulkoa. Tähän hommaan multa löytyy siis aivan maharotoon intohimo! Teen toki myös ihan uusiakin vaatteita ym. mutta kierrätysmateriaali on mielenkiintoisempaa. Mukavampi tehdä vaikiamman kautta. :D

Ja kuten jo huomaatte mun kirjoitusasun, se ei ole mitään täydellistä äidinkieltä. Ensinäkin, kun tuo mun murre on aikas syvällä ihmisessä. Voisi puhua jo junttiuden tasosta. Ja toiseksi, olen niin helkkarin hätäinen ihminen! En aina kestä itseänikään, kun pitää soosata joka paikassa moneen otteeseen, kun asiat voisi tehdä vähemmällä vaivalla....

Mutta joka tapauksessa, täältä tulet löytämään tuunauksia, kirppareita ja niistä tehtyjä löytöjä, ideoita, muotia, omaa tyyliäni.... Ja niiden rinnalla sitten ehkä vähän jonkin asteista pöffäälyä (eli sekoilua) omien töiden, kaverien, poikaystävän ym. kanssa.

No huhhuh, menihän se ihan hyvin. Ja loppuun voisin laittaa teille kuvan, joka on sekä yksi suuri suosikkini että yksiä lemppari mekkojani mitä olen tehnyt. Se tosin nyt ei ole sitä tuunattua osasto vaan ihan jotain uutta.

Asenne on vähän, että mitäs mulle siinä alat.... No mitäs meni ryppyilemään, ryppyilen takaasi! :D

Kiitos ja kumarrus tästä ensimmäisestä, toivottavasti tulette vielä tulevaisuudessakin tänne vierailemaan. :)

Morotus!

Eilen neuloin töllön ääressä villasukat loppuun.

Voin paljastaa, että tuo alempi sukka (se ensimmäinen) on vähän erilainen. Siinä kantapäässä tapahtui jotain kummaa, tässä jälkimmäisessä on paljon kauniimpi. Eri parisukat siis, kun en jaksanut purkaa sitä ensimmäistä.

Mutta ei sen väliä. Tärkeintä, että tulee valmista ja kokeilee jotain uutta.

Niin sitä ovat alkaneet puikot kilkattamaan tässäkin huushollissa. Opiskelen tosiaan muotoilua, tarkemmin ottaen tekstiilisuunnittelua, ja nyt ensimmäisen vuoden syksynä olemme lähteneet liikkeelle todella perusteista, ja perinteistä. Yksi uusi asia itselleni oli neulonta. Minusta tuskin koskaan tulee himoneulojaa, joka suoritutuu vaikeimmistakin ohjeista ja neuloo joka joulu sukat ja lapaset koko suvulle. Kiinnosti kuitenkin oppia tuo taito, joka on nyt viime vuosina tehnyt uutta tulemistaan. Enää eivät pelkät mummot neulo.

Nyt osaan luoda silmukoita, neuloa oikeaa ja nurjaa, ja tiedän miten syntyy joustin- sekä helmineule. Olen saanut väkerrettyä pipon, pannan sekä muhkean huivin, ja tarkoituksenani olisi vielä tehdä toinenkin pipo, sillä ensimmäisen mallista ei tullut ihan sellainen kuin olin suunnitellut. Lempparini on ehdottomasti tämä huivi, josta tuli aikalailla sellainen kuin halusinkin. Se on tehty Novitan sinapinvärisestä Tuubi-langasta*, ja on melko painava, muttei kuitenkaan liian raskas. Kiva väripilkku muuten hillittyyn asuun, ja lämmin.

Tämän suurempaan työhön tuskin kärsivällisyyteni riittäisi, mutta täytyy kyllä sanoa, että olen aika ylpeä itsestäni. Asun muut osat ovat kaikki kirppislöytöjä, pipoa lukuunottamatta. Saavutus sekin!

* langan sponsoroi Novita

Valmistin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni raakakakun. En tosin omista monitoimikonetta, joten se toi itsessään jo haasteita kakun valmistukseen. No mulla on kuitenkin onneksi sauvasekoitin! 

Täytyy sanoa, että tämä kokemus oli positiivinen yllätys. Olen jotenkin aina miettinyt, että raakakakku on varmaan mautonta, tylsää ja todella vaikea valmistaa, mutta se on kaikkea muuta! Ah tähän mä olen rakastunut.

Tämän raakakakun valmistukseen tarvitset seuraavia aineita.

Pohja:

120g pekaanipähkinöitä

2,5dl taateleita

1dl kaurahiutaleita

ripaus sormisuolaa

1dl vettä

Täyte:

500g cashewpähkinöitä

1dl hunajaa

0,5dl kookosöljyä

1 lime

3-4dl vettä

200g mustikoita

1.

Huom! Laita jo edellisenä iltana cashewpähkinät likoamaan, jotta ne ovat aamulla käyttövalmiita ja pehmeitä.

2.

"Soseuta" kaikki pohjan raakaaineet keskenään. Lisäile vettä jos tuntuu, että sauvasekoitin jää jumiin. Irrota välillä sauvasekoittimesta lusikalla taikinaa. OLE VAROVAINEN!

Levitä taikina vuokaan, itse laitoin pohjalle leivinpaperia.

Laita pohja jääkaappiin odottamaan sillä aikaa kun valmistat täytteen.

3.

Laita isoon kulhoon täytteen raaka-aineet, PAITSI mustikat. Tässä vaiheessa sauvasekoittimen käyttö onkin jo helpompaa, sillä pähkinät ovat pehmenneet yön aikana. Lisäile vettä, jos tuntuu, että on liian paksua ja karheaa.

Tuntui että täyte jäi liian karheaksi joten lisäilin vettä reippaammin  ja liikutin sauvasekoitinta hitaammin jolloin tuli sileämpää jälkeä. Kaada puolet täytteestä vuokaan pohjan päälle.

4.

Sekoita jäljellä olevan puoliskon joukkoon mustikat ja kaada varovasti valkoisen kerroksen päälle. Varo, ettei valkoinen kerros "rikkoudu".

5.

Laita vuoka pakastimeen loppupäiväksi, jolloin se on illalla tarpeeksi jäätynyt. Itselläni kakku oli varmuuden päälle 6 tuntia pakkasessa.

6.

Ota kakku pois pakastimesta n. 15 min ennen tarjoilua. Koristelin kakkua vielä tuoreilla vadelmilla :)

7. Nauti kakusta koko sydämestäsi! 

Tein nimittäin tänään Allunkin tiikerihaalarin valmiiksi. Kasvunvaraa on kovasti (käytössä 56cm ja jotkut pidemmän selkämitan omaavat 50cm vaatteet, haalari ainakin kokoa 70), mutta otimpas silti sovituskuvia. 

Huppu saattaa olla liian iso vielä haalarin ollessa sopivakin, hups... "Aplikointi" yksityiskohta löytyy tässä jotakuinkin pyllyn ja jalan välimaastosta. 

Jo aikaisemmin valmistuneita haalareita ajattelin myös esitellä kaksin kappalein; ensimmäisenä Papun merinovillainen välihaalari.

Kuvat otettu ensimmäisillä pikkupakkasilla. Ulkona vietetty 5min pelkässä välihaalarissa vaikkakin Papu olisi viihtynyt vielä, on varmaan ihan lämmin siis. 

Toisena aivan älyttömän ihanasta kevätketusta tehty joustofroteehaalari:

Meneekö jo liian käsityöpainotteiseksi? 

Avaan silmät. Mmm. Unettaa vielä. K on jo hereillä, se herää aina mua aikasemmin (jos en ole menossa aamu seitsemään töihin). Aiiina. K toivottaa hyvää huomenta ja rutistaa. Alan melkein samantien ajattelemaan aamiaista, kun olen saanut pääni taas järjestykseen. Todella outoja unia viimeaikoina. 

Aamupala on ehdottomasti mun lemppari ateria. Rakastan kiireettömiä aamuja, jolloin aamiainen syödään sängyssä ja samalla luetaan uutisia, blogeja, emaileja ja sosiaalista mediaa. Toki myös silloin kun lähden töihin haluan, että on aikaa. Hyvä aamu alkaa kiireettömästi. Word!

En pysty ymmärtämään miten ihmiset jättävät aamiaisen välistä! Mä ite en lähde käyntiin ilman aamiaista. Arkiaamuna paras herättäjä on varmasti kahvikuppi ja kaurapuuro marjoilla ja/tai hedelmillä. Ei se sen kummempi tarvitse olla. Kun asuin vielä kotona, muistan kun me äitin kanssa oltiin aika usein samaan aikaan hereillä, aamulla about 6.20 valmistautumassa töihin lähtöön. Me molemmat rakastetaan herkkuleipää. Herkkuruisleipä juustolla ja vihanneksilla sekä kahvi. Nam. Lemppari. Hotelliaamiaiset ovat tietenkin asia ihan erikseen. Oi nyt aloin miettimään hotelliaamiaista. Slurp. Parasta. 

Karu totuushan on se, että pohjoismaalainenkahvi on parasta. Joka kerta kun käyn Suomessa, tuon tullessani kahvia. Suoraa sanottuna kahvi täällä on aika kuraa. 

 Nyt on hyvä aloittaa tämä päivä. 10 tunnin työpäivä odottaa. Mukavaa sunnuntaita. Aurinkoista päivää kaikille :)  Karou

Ehdotus isänpäivän ateriaksi. Lautasella uunipossua, viski-pippurikermakastiketta, uunibataatteja, keitettyä ruusukaalia sekä salaattia.

Possun ulkofilettä paistoimme 175 asteisessa uunissa niin kauan kunnes paistomittari näytti 80 astetta.

Uunibataatit

1 bataatti

öljyä

suolaa

mustapippuria

cajun-maustetta

paprikajauhetta

Kuori ja viipaloi bataatti. Laita bataatit kulhoon. Lorauta öljyä ja mausta oman makusi mukaan. Lado bataatit pellille ja paista 225 asteisessa uunissa n.20 minuuttia. Käännä bataatteja puolessa välissä.

Viski-pippurikermakastike

1 prk ruokakermaa

½ lihaliemikuutio

mustapippuria

2 korkkillista viskiä

possusta irronnutta paistolientä

Kiehauta kerma kattilassa, lisää lihalientä ja pippuria. Kun kerma on jonkin aikaa poreillut, lisää viski ja paistolientä. Anna vielä kiehahtaa, kunnes kastike sakenee.

Ruusukaalit keitin 10 minuuttia suolavedessä. Veden kaatamisen jälkeen nokare voita ja tarjoiltavaksi. Niin hyvää!

Salaatissa oli salaattisekoitusta, kurkkua, miniluumutomaattia ja basilikamozzarellapalloja.

Hyvää Isänpäivää kaikille iseille! Erityisesti omalleni maapallon toiselle puolelle. Oot maailman paras <3

Koska eilispäivä kului enemmän tai vähemmän kirveenvarressa, jäi isänpäiväkorttien askartelu isänpäiväaamuun. Sinänsä sillä ei ollut väliä, koska mies on kurssilla ja palaa vasta iltapäivällä ja omaa isää menen onnittelemaan vasta iltapäivällä, mutta tokihan noita kortteja olisi voinut vähän suunnitella. Niistä olisi ehkä tullut vähän miehisempiä, kuin nämä kukkakortit. Mutta saavat nyt kelvata, onneksi sentään kuivasin alkukesästä sinisiä kevätkaihonkukkia. Copperplate-tekstaustyyliä olen opiskellut tänä syksynä neljän illan intensiivikurssilla. Opettaja kyllä itkisi ja repisi hiuksiaan, jos näkisi nämä, mutta onneksi tuskin näkee. Jouluun mennessä pitää vähän reenata ja ennen korttien kirjoittamista lämmitellä käsi ja harjoitella teksti oikein kunnolla. Nämä isänpäiväkortit tuli vetäistyä aikas lonkalta.

40-luvulla kauppiaiden alulle saanutta isänpäivää juhlitaan tänään.

Ei ollenkaan hullumpi idea tällä vuosikymmenelläkään!

Tänä vuonna simppelisti Avalanche ruusuja erilaisilla heinillä varioiden.

Leppoisaa isänpäivää!

Meillä leivottiin tänään puolukkapullia. Mun isä eli Pojan pappa tykkää erityisen paljon puolukoista, ja tietysti pullastakin, niin mikäs sen mukavampaa kuin ilahduttaa isää omin pikku kätösin leivotuilla pullilla :)

Puolukkapullia isälle.

Oli meillä oikea lahjakin, Muumipappa-yöpaita, mutta Poika ehti paljastaa yllätyksen jo puhelimessa: "Mä pappa onnittelen sua kun sä saat sen yöpaidan..." No, ei se mitään, pappa oli silti tooooosi yllättynyt! 

Ensimmäinen uhri uunista ulos. Teippauksen pintaansa sai yhteensä neljä asiaa ennen, kuin kolme rullaa teippiä oli finito. Saattoi hieman lähteä käsistä, mutta siinä nyt ei sinäänsä ole mitään uutta.

Eilen sain valmiiksi rappusten alla majailevan lipaston ovet ja vetimien oltua varsin epäsopuisia irtoamaan sain käyttää kaikki insinöörin taitoni laatikoiden kanssa. Hyllyn päällä komeilevat anoppini tekemät taulut, joille en ole toistaiseksi löytänyt kotoa paikkaa. Nostan ne esille aina rouvan saapuessa vierailulle jonka jälkeen ne löytävät jälleen tiensä kaappiin. Lipasto on itse asiasssa vielä matkalla, nimittäin yläkerran pukeutumishuoneeseen. Vaikka tavallaan haluaisin pitää lipaston alakerrassa, se joutuu väistymään ainakin talven ajaksi naulakon ja kenkähyllyn tieltä.

Lämpötila talvisin voi olla mitä vain +10 ja -5 väliltä tai asteikolla hiki-viileä-kylmä-infernaali, joten talvisin eteisen täyttävät eri säille sopivat takit, kaulahuivit ja kengät. Haluan ne siististi hieman piiloon portaiden alle. Oven toiselle puolelle tulee vanhoista IKEA lack hyllyistä uudelleenpinnoitettu avainpöytä. Jos lipasto kuitenkin seisoo vielä sen nykyisillä sijoilla jouluna (ja vielä juhannuksenakin) voi olettaa, että tykästyin siihen sittenkin niissä määrin, että suostun siirtämään naulakon toiselle seinälle.

Pukeutumishuoneessa pöydän olisi tarkoitus saada kaverikseen peili ja toimia niin sanotusti beauty pöytänä sekä kätkeä sisäänsä ne viisikymmentä purkkia rasvoja ja hiustuotteita jotka olen itselleni haalinut. Saattaa olla, että vaihdan jossain välissä fixit vähän rusehtavamman väriseen marmorikuviointiin, jolloin ne uppoavat hieman paremmin lipaston alkuperäisiin pintoihin.

The first of four items I dc fixed yesterday was the drawer under the stairs. I admit that my fixing might have gotten a little out of hands but that's nothing new under the sun. This drawer is waiting to be moved upstairs to my dressing room, even thou I have learned to like it quite a bit in its current spot.

Siskon tyttö sai nimen kauneimman ja tädiltä kimpun omatekemän. Olen yleensä vaaleiden värien ystävä, mutta siskoni taas kaiken tumman ja punaisen, joten valitsin vauvallekin nämä värit. Yhteistyössä Kukka Fiorin kanssa hain heiltä kukkia ja tein kukista oman kukka-astelman. En tiedä mitään niin rentouttavaa, kuin kukkakimpun tekemisen. Kimpustani löytyi kukkien lisäksi heinää omalta pihalta ja muutamia viherkasvien oksia, helppo toteuttaa.

Inpiraatiota hain täältä, vaikkei kimpustani tullut läheskään yhtä hieno, eikä siro. Täytyy treenata vielä paljon, joten seuraavia juhlia odotellessa! Näin jälkikäteen ajateltuna, kukkavaasi on merkittävässä asemassa, jotta kimpusta tulee täydellinen.

Kiitos vielä ystävälliselle Jannille kukista. Hyvää isänpäivää omalle iskälleni, kuitenkin luet. Oot paras!

/Happy Father's Day!

Täällä on vietetty viikonloppua kotioloissa rauhallisissa merkeissä ja tänään kävimme onnittelemassa isiä ja isoisiä kotikonnuilla. 

Nappailin viikonlopun varrelta muutamia kuvia ja tässäpä niistä muutama..

Lauantai-illan tortillakattaus.

Poju oli päiväkodissa tehnyt ihania yllätyksiä Iskälle.

Minä puolestani yllätin Isät (sekä mieheni että oman isäni) itsetehdyllä herkullistakin herkullisemmalla Amerikan juustokakulla Kinuskikissan tapaan. Ohje täältä klik. Sydämet ja tekstin tein sulattamalla tummaa suklaata ja pursottamalla sitä pakastepussin kulmasta leivinpaperille jähmettymään.

Meillä isä ei osaa relata edes isänpäivänä:D, vaan heti aamusta oli oltava ruuvaamassa lamppua autotallin seinään.

Poju ei ollut kovinkaan innokas kuvattava.

Vielä ehdin toivottamaan oikein mukavaa isänpäivän iltaa kaikille isille! Olette arvokkaita!

Saimme tällä viikolla valokuvaajalta hääpäivästä 800 kuvaa, joten hääpäivän fiiliksiin on uppouduttu uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Joku kysyi oliko hääpäivä sellainen kuin kuvittelin, maailman ihanin päivä, ja täytyy sanoa, että päivä jopa ylitti odotukset.  Mikä parasta, päivän tunnelmiin voi palata valokuvien avulla vielä vuosienkin päästä. Suosittelen ehdottomasti satsaamaan hyvään valokuvaajaan maksoi mitä maksoi. Laadukkaita valokuvia on mukava katsella ja esitellä ja mikä parasta, hyvä valokuvaaja saa taltioitua hääpäivästä kaiken olennaisen. Tunnen kuvien kautta illan tunnelman ja ajattelen joka kerta "Ah, mikä päivä!" Ehdottomasti plussaa on, jos kuvaajan ominaisuuksiin taitojen lisäksi yhdistyy hyvä huumori. Jäyhienkin kuvattavien (hääpari) oli mukava olla poterettikuvissa kuvattavana, ku kameran takana hääräsi hauska kaveri, joka sai luotua kuvaustilanteesta rennon. Siitäkin huolimatta että potrettikuvat otettiin ennen vihkimistä, Hirvensalon metsässä oli hyvä meininki. Kiitos valokuvaajan ja maailman parhaan avustajan/iPhone -kuvaajan!

Nyt kun valokuvat on saatu, on viimeinen rutistus häihin liittyen eli kiitoskorttien suunnittelu. Kiitoskortit pitäisi vielä "oksentaa ulos".  Tämän ytimeen osuvan "oksentaa ulos" -verbin tokaisi kaasoni, kun häitä edeltävänä iltana piti viimeisen kerran kerrata seuraavan päivän ohjelma läpi ja taisin näyttää tuskastuneelta häävalmisteluista. Anyways, kartoitin erilaisia korttivaihtoehtoja netistä ja huomasin, että trendinä on useamman kuvan liittäminen kiitoskorttiin. Kiva idea, sillä samalla vieras saa muistoksi useamman otoksen. Itse päädyin kuitenkin lopulta yhteen kuvaan, sillä useamman kuvan liittäminen saattaa tehdä kiitoskortista rauhattoman ja minulla ei ole silmää kortin suunnitteluun. 

Meidän kiitoskorttiin sain idean upeasta Fiilistelijän Pilvilinnoja -blogista. Ihastuin Rimman suunnittelemaan yksinkertaiseen tyyliin. Ja hei, miksi keksiä pyörää kahteen kertaan! ;) Ilmaisen netistä ladattavan PicMonkeyn avulla sain lisättyä korttiin tekstejä mieleisillä fonteilla, jotka tuovat vaihtelua perus Wordin fontteihin.

Mahtava työkalu! Oikeastaan nyt hivenen harmittaa, etten tajunnut käyttää tätä hyödyksi häiden muita paperituotteita tehdessä. Ihania fontteja pilvin pimein ja ne oli meillä juuri se painotuotteiden juju.

Meidän kiitoskortti tulee olemaan kaksi osainen. Toisessa osassa on ote meidän häätanssista, joka oli John Legendin All of Me. Nyt kun suunnittelutyö on laitettu alulle ja tuotosta on syntynyt, on otettava yhteyttä painotaloon. Painatin häämateriaalin Turun Multiprintissä ja olin todella tyytyväinen painotuotteiden laatuun ja saamaani nopeaan palveluun. Tällä kertaa ajattelin testata Kopio Niiniä ja ihan vain siksi, että se on Helsingissä lähempänä kotiamme. En usko, että painotaloissa on paljoakaan eroa, joten ehkäpä kiitoskortit saadaan postitettua ennen häämatkaa.

Isänpäiväksi oli tarkoituksena aluksi tehdä kakku. Koska en ole mikään mestarileipuri ja yleensä pikkusisko on kotona hoitanut kakkujen teon, päädyin tekemään mokkapaloja. Ongelmaksi muodostui se, ettemme omista kahvinkeitintä enkä keksinyt korvaavaa ainesosaa kuorrutteeseen. Kai sekin olisi googlailemalla löytynyt, mutta koin helpommaksi etsiä jokin toinen ratkaisu. Poikaystävä ehdotti kaurakeksejä, mutta ne olisivat ehkä olleet hieman tylsiä, joten ratkaisu löytyi lisäämällä suklaa kaurakekseihin. 
Heti aamusta ryhdyttiin yhteistuumin toimeen ja saimme aikaiseksi kunnon keon isoja keksejä. Ja mikä parasta, aivan super hyviä! Iltaa kohden keksikeko on pienentynyt uhkaavasti, asuuhan tässä asunnossa kuitenkin kaksi herkkuhiirtä! Minkäs sitä itselleen voi, hah. Nämä keksit ovat ihan älyttömän helppoja tehdä ja vievät kyllä makeannälän hetkessä mennessään. Kovin terveellisiksi näitä ei voi kehua, mutta silloin tällöin saa kyllä hyvällä omalla tunnolla herkutellakin. Kunhan muuten pysyy sitten pääosin terveellisessä ruokavaliossa.:) Suosittelen kokeilemaan sekä juhlavampiin hetkiin että ihan vain arki-illan piristykseksi. Onnistuu kyllä vähän huonommiltakin leipureilta, itse todettu!

• n. 100 g tummaa suklaata
• 100 g margariinia
• 2 dl sokeria
• 2 munaa
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 4 dl kaurahiutaleita
• 2 tl leivinjauhetta

1. Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Tee suklaasta rouhetta. Sulata margariini.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään. Suklaa lisätään joukkoon vasta hieman myöhemmin. 
3. Lisää munat ja voisula. Sekoita hyvin.
4. Lisää suklaarouhe.
5. Paista uunissa n. 8 minuuttia.