Tästäpä brassiherkkuja vaikka illan tv-hetkeen, kun Aku Hirviniemi matkaa Rio de Janeiroon (Katsomon jakso tästä).

Olen lähiaikoina käynyt taas vapaaehtoistyönä haastattelemassa nuoria, jotka haluaisivat vaihto-oppilaaksi maailmalle. Vaihtarijärjestöni, YFU ry promoaa latinalaista Amerikkaa nyt marraskuun ajan suuremmalla volyymilla kuin normaalisti, niinpä vedimme tällä viikolla haastattelut ja infotilaisuuden lattariteemalla. Eräs järjestökaverini toi matéa juotavaksi ja minä lupauduin tekemään brasilialaisia suklaapalleroita, brigadeiroja. Nämä pienet palleroiset, toisen kotimaani lahja maailmalle, melkein räjäyttävät tajunnan täydellisyydellään! Jos et usko, niin otapa tästä ohje talteen ja kokeile. Voisin melkein vannoa, ettet pety. Brigadeirot ovat helppoja ja nopeita tehdä.

Tarvitset:
1 tlk kondensoitua maitoa (löytyy isommista marketeista usein venäläisten ruokatarvikkeiden joukosta)
1 rkl voita/margariinia
3 rkl leivontakaakaojauhetta
(suklaaströsseleitä, voita, minivuokia)

Kippaa kaikki sekaisin kattilaan ja lämmitä koko ajan sekoittaen keskilämmöllä (tai vähän lämpimämmällä) kunnes seos hieman irtoaa reunoista. Kippaa seos lautaselle jäähtymään. Malttamattomimmat voivat lusikoida tahnaa tällaisenaan suuhunsa (varo, pysyy kuumana pitkään!), mutta jos haluat tarjoilla näitä muille, suosittelen pyörittelemään palloja. Pyörittely onnistuu parhaiten, kun massa on kylmää. Tyrkkääpä siis lautanen massoineen jääkaappiin jäähtymään. Kun massa on jäähtynyt, aloita pyörittely rasvaamalla kädet voilla. Ota tahnaa käteen teelusikalla yksi lusikallinen ja pyörittele massasta pallo. Vippaa pallo lautaselle, jossa on suklaanmakuisia strösseleitä ja kierittele palloon strösselipinta. Jatka pallojen pyörittelyä kunnes massa loppuu, lisää käsiin voita tarvittaessa. Nauti! Jos brigadeiroja jää yli (jostain kumman syystä), säilytä niitä jääkaapissa.

Kokeilitko? Tykkäsitkö?

Oli pakko tehdä tähän väliin tällainen semitylsä mehupostaus. Mutta kattokaa nytten miten herkullisen väristä mehua voi tehdä itse. Keksin vasta reilu viikko sitten, että mehustimella voin tehdä myös tomaattimehua: tadaaa!

Tomaatti-porkkana-inkiväärimehua.

Ei lisättyjä väriaineita :) Vain pari kolme isoa tuoretta tomaattia, kaksi porkkanaa ja pieni pala inkivääriä. Jos on yhtään tomaattimehujen perään, niin täytyy sanoa, että on melko lailla parempaa kuin kaupan litkut. Ihan himpun verran olis tehnyt mieli ripotella meri- tai himalajansuolaaa pinnalle, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Näillä eväillä kohti parempaa huomista :)

Korviksia ei voi koskaan olla liikaa. Eihän? Ei edes nahkaisia?

Löysin vihdoin Tallinnan Kangadzungelista noita leveitä korunosia, joita olen etsiskellyt jo pitkään. Aiemmissa nahkaisissa korviksissa käytin  8 mm leveitä nauhanpäitä, mutta nyt löysin tuplasti leveämmät. Isommat korvikset siis tekoon!

Koruissa käytetty säämiskä on kierrätetty äitini 70-luvun minimekosta, jota ei voinut enää mekkokäyttöön pelastaa. Olen tehnyt siitä jo aiemminkin lehtimäiset korvikset ja kaulakorun, mutta nämä korvikset ovat edellisiä paremmat. Tekemällä oppii!

Tekisi mieli tehdä vielä yhdet. Tai kahdet. Tai...

Joulu on taas, joulu on taas.

Olin eilen jouluaskartelukurssilla, ja pieni piipunrassikäpylankajoulutonttukärpänen taisi päästä puremaan. Syntyi käpyporo, lusikkatonttu (jonka voi laittaa vaikka kukkaruukkuun) ja hurja hiihtäjätonttu. Lusikkatonttutyttö ehkä kaipaisi vähän istuvampaa lakkia, joten lupaan kuvata häntä uudestaan, jos saan sellaisen tehtyä. Ja ehkä hänen kasvonsa ovat hieman - ilmeettömät?

Joka tapauksessa, tonttutouhuista inspiroituneena, meidän parvekkeellakin on nyt jouluvalot. Tip tap vaan kaikille!

Lapsella on viikonloppuna synttärijuhlat, ja kilpavarustelu käy kuumana. On serpentiiniä, ilmapalloja, juomapillejä, lautasliinoja, hassuja muffinivuokia ja innostunut äiti-ihminen. Työn alla lastenlaulusoittolista, joka on tärkeä. Niin ja asuntokin pitäisi tavallaan raivata juhlakuntoon, siinä onkin oma juttunsa vielä.

Täytyy kyllä sanoa, että lastenjuhlat piristävät kummasti pimeää ja märkää marraskuuta. Ja mikä parasta: siivoamisellakaan ei ole niin väliä, kun on kuitenkin hämärää. Vanha kiinalainen (tai turkulainen) sananlasku: Pöly ei näy kynttilänvalossa.

Viikonloppuna hain isovanhempien käytössä olleen nojatuolin. Tätä sarjaa on toinenkin samanlainen sekä lisäksi muutama selkänojallinen tuoli, ja kaksi erilaista pöytää. Nämä nojatuolit ovat olleet käyttämättöminä jo noin kolmekymmentä vuotta. Varastoituna kostealta suojassa mutta talvisin kylmässä.

Hirmuisen pölykerroksen imuroituani aloin purkuhommiin. Taustalevy irti, verhoilun salat selvisivätkin heti. Jouset kunnossa, samoin pehmusteet. Selvisin siis hionnalla, petsauksella ja kankaan vaihdolla.

Tätä punaista väriä en ollut ennen nähnytkään! Veikkaan tuolin olevan 50-60 -luvulta, joten hyvin on ehditty verhoilu uudistaa jo aiemminkin.

Oma valintani oli art deco -henkinen kupariin taittuva samettimainen kangas. Väri näyttää vähän erilaiselta riippuen katsomasuunnasta. Omat hankaluutena matkan varrella tuli, mutta niistä selvisin. Harjoituskappaleena tätä pidän ja olen siihen sellaisena tyytyväinen.

F kirjotti joulupukille jo lokakuun alussa. Listalla oli maalausteline, piirustus ja askartelutarvikkeita, nukkekoti, leikkikauppa, kassakone ja tiipii. Lisäksi virtuaalieläin, siis semmonen tamagotchi.. Puisia ja kankaisia leikkiruokia on jo niin paljon, että enää tarvittaisiin vain se kauppa.  Hankin viime jouluna suloisen puisen kakun ja leivänpaahtimen super ihanasta lastenpuoti Miraakkelista Tampereen keskustasta. 

Esimerkiksi torikojun kehikoita myydään toki valmiinakin, mutta uskoakseni sellainen saattaisi ilmaantua pienellä säätämisellä itse tehtynä. Pinterestistä olenkin hakenut hieman inspiraatiota ja onhan siihen jouluun vielä aikaa... Koska miehen myötä olaan noudatettu pakanallisia perinteitä ja aloitetaan joulun vietto jo talvipäivänseisauksena, niin lahjoja annetaan useampana päivänä. Ehkä väännän sen kaupan F:n huoneeseen jonkun jouluyön aikana.... 

Täältä löytyy hieman leikkikauppa inspiraatiota: Follow Riina Kiesiläinen's board Kauppa on Pinterest.

- Riina 

* kuva Miraakkeli

Kukapa olisi uskonut että minä, yläasteen kitupuikottelujen jälkeen, kaivelen virkkuukoukun vapaaehtoisesti esille ja teenkin sillä jotain. Siis muutakin kuin jotain yksinkertaisia käsinauhoja. Sen verran taisi sormet verillä mennä nuo koulun aikaiset virkkaamiset, tiedättehän tiukat langat, tiukat langat, että ei ihan hirveän hyviä muistoja sieltä jäänyt.
Mutta nyt, mitäpä sitä ei tekisi, tälläinen haastehullu, ystävyyden eteen. Meillä on siis jälleen ystäväperheen kanssa menossa jo perinteinen haastekipailu. Tämä on tälläinen pieni, joka ilmeisesti venyykin, ainakin miesten yllätykseksi, 'vähän' pidemmäksi, välihaaste. Virkkaaminen. Langoista pitäisi paketissa olevien lankojen ja ohjeiden mukaan syntyä jotain. Jotain punaista. Jotain mutta mitä, sen ehkä vielä näemme, ehkä emme. mutta alkuun on päästy. Ja niin on kuulemma päästy siellä toisessakin päässä. Ap-ua. Paniikki iskee, pitää lähteä tästä virkkaamaan, heippahei!

Minun on tehnyt mieli lämmittävää bataattisosekeittoa koko pitkän syksyn ajan. Viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi tehdä tätä ihanaa arjen herkkua. Keitossa on siis bataatin lisäksi kookosta ja chiliä lämmittämässä mukavasti sisäisesti. Tuoretta korianteriakin oli tarkoitus laittaa, mutta lähikaupan korianterit olivat sen verran nyykähtäneitä, että sinne jäivät kaupan hyllylle. Jospa seuraavalla kerralla sitten :)

Kookosbataattisosekeitto

2 isoa bataattia

4 porkkanaa

1 sipuli

2 tuoretta chiliä

2 prk kookosmaitoa

suolaa, muskottipähkinää

1½ tl punaista currytahnaa

vettä niin, että bataatit ja porkkanat peittyvät

Kuori ja pilko sipuli, bataatit sekä porkkanat. Kuullottele kaikkia hetki kookosöljyssä, Kaada vettä niin, että juurekset juuri peittyvät. Ripottele reiluhkosti suolaa. Kiehauta kypsiksi. (Tarkkaa aikaa en katsonut, mutta varmaankin parisenkymmentä minuuttia tähän meni). Kun juurekset olivat lähes kypsiä, lisäsin tuoreet, pilkotut chilit joukkoon. Soseuta juurekset joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Laita takaisin hellalle. Lisää kookosmaito ja anna kiehahtaa. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Lisää muskottipähkinää ja currytahnaa oman makusi mukaan.

Chilin voi jättää keitosta kokonaan pois tai laittaa vain vähän. Chili sekä punainen currytahna antaa keitolle potkua ja tämä olikin melkoisen tulista. Lämmittää kivasti, mutta monta päivää peräkkäin syötynä alkaa närästää vatsaa.

Harsopaitoihin olen tutustunut muutamia vuosia sitten, kun löysin Outi Les Pyyn (http://outilespyy.com/) silloisen blogin. lin aivan myity, kun näin mitä paidalle voi tehdä ilman ompelukonetta! Katsoin aivan haltioituneena hänen videotaan, jossa hän opetti miten homma menee. No tottahan mä sitten kaivan kaapistani muutaman paidan ja rupean testaamaan tekniikkaa heti. Äiti ja isä kyllä kysyivät vähän ihmetellen, että mitäs likka kuule oikee teet... Selostin kauhean selityksen, että katto miten hienon näköinen tuloo, sellanen kuin Outi Pyy opetti tämän videolllpfåewjiofbjkibvfreknbfvre.....! Tekstiä tuli ja kommentointi oli lähinnä selkäpiissä tuntuvaa silmien pyörittelyä :D

Joka tapauksessa, olen jälleen innostunut tästä tekniikasta, koska se on ihan uniikki ja toisaalta myös aika helppo tapa uudistaa vanhoja paitoja. Parhaan tuloksen toki saa oikein kunnon puuvilla paitoihin, kuten esimerkiksi Marimekon paitoihin ja tähän The Beatles -paitaan:

Tykkään ihan sikana tästä paidasta, mutta harmittaa se etten muistanut täysin silloin kun tätä tein, että mikäs se oikea tekniikka oikeen mahtoi olla. Nyt se on ehkä vähän liian harvaa tuo kude... Toisaalta, pysyy se päällä ja olen nyt paljon viisaampi taas miten homma hoituu. Kertaus on opintojen äiti! ;)

Siinä vähän esittelyä oikein päällä: Jotta muuten hoksaisitte mitä tarkoitan tuolla harvalla kuteella, niin demonstroin vähän tätä kuvaa apuna käyttäen: Eli siis nuo harsot roikkuvat piirun verran liian alhaalla ja se pitäisi olla hieman enemmän yhtenäin kappale... Kun tuossa on liian suuria väliä harsoissa... Perhana, nyt kun luen tuota, niin en kyllä itsekkään saisi mitään selvää mitä yritän sanoa! :D

HABAA! 

No mutta semmonen harsopaita. Esittelen heti pikkusen värikkäämpiä paitoja, kun saan niistä kuvia, jotta se harso (edelleen) näkyisi paremmin. Sitten pääsemmekin mun paljettipipoon, jonka olette nyt kuvista tässä nähneet! Se on aivan ihana! Enempää en kerro vielä. Seuraavalla kerralla vasta! :D 

PS. Jos Harsopaita kiinnostaa, niin kerro ihmeessä! Teen tilauksesta myös noitakin :)

Huamenen jatkoja ja morotus!

Kesämökkiremontti on alkanut. Olen puhunut FaceTimella isäni kanssa tällä viikolla jo ainakin kymmenesti, ja sähköpostissa vilisee tällaisia kuvia:

Iskä ja tädinmies ovat repineet entisestä makuuhuoneesta, tulevasta sauna-pesuhuoneesta lattian auki, ikkunan irti ja kaapit pois. Kohta rakennetaan uusi seinä, valetaan lattia, otetaan alas vintin rappuset ja vinttialkovien väliseinät. Keittiökin meni sitten uusiksi samaan syssyyn - se oli alunperin tarkoitus rempata vasta ensi vuonna - ja keittiön ikkuna on jo kertaalleen irrotettu ja palautettu paikoilleen. Tänään tulee putkimies mallailemaan viemärien paikkoja ja sähköinsinöörikummisetä suunnittelemaan uutta ryhmäkeskusta (minä luulin, että sellaisessa käyvät ehkä vanhukset tai päiväkotilapset). Rakennusmestari-isotädinmies kävi jo tekemässä lujuuslaskelmia ja umpisäiliömies antamassa tarjouksen jätevesien käsittelystä.

Isä ja tytär, yhtä tuliluonteiset, ovat huutaneet toisilleen videon välityksellä joka ilta tällä viikolla ja isä on jo ainakin kolmesti uhannut lopettaa koko homman siihen. Sitten vartin päästä soitetaan lepyttelypuhelu ja remontti jatkuu. Kuinkahan kauan tätä jaksaa? 

Kaiken kukkuraksi pädini, jolla blogia päivitän, sähköpostini luen ja FaceTimella mökkiremonttia suunnittelen/johdan/kuuntelen kauhistuneena, mitä ongelmia taas tänään on ilmaantunut, on viimeisimmän asetuspäivityksen jälkeen muuttunut rai-vos-tut-ta-van hitaaksi ja epäluotettavaksi. Tilttailee, nikottelee, jättää tallentamatta. Prkl. Jonkinlaista remonttia kaipaa sekin.

Blogin puolella on siis vähän hiljaista. Pahoitteluni.

Onneksi viikonlopuksi pääsee Suomeen. Ensi kertaa yön yli erossa Eddiestä, iih! Supermomfietreffit, jipii jipii! Ravintolapäivä ja deittejä ihanien ystävien kanssa, whoohoo! Yötä parhausystävän siskonpedissä, luksusta!

(Disclaimerinä tähän, että kaikki remontti-Reiskat ovat sukulaisuussuhteista huolimatta rautaisia ammattilaisia - isänikin, vaikka onkin leppuutellut eläkkeellä jo puoli vuosikymmentä. Mutta parempi niille oli vakuutus silti hommata...)

***

The summer house renovation works have started. And my iPad is in need of a renovation of sorts too. Hence the silence - sorry. 

Tällä kertaa silmiin osui oikea kaunotar, tasaistakin tasaisemmin neulottu miehen lapanen. Kirjoneuleita niin usein piinaavaa ryppyisyyttä ei ole havaittavissa lainkaan. Lapanen oli aseteltu tolpan päälle sen ansaitsemalla arvokkuudella: symmetrisesti ja sileästi. Toivottavasti syksyn sateessa kastunut söpöläinen pääsee kotiin. 

Hansikkaan voi poimia kyytiin täältä: https://goo.gl/maps/UDbeO. 

Fisu oli kertonut Hurmaavan valkeaa-blogissaan, miten hän oli tehnyt ihanasta valkoisesta puunoksasta super  ihanan sisustuselementin.

Mä tykkäsin kovasti!!!

Noh, nappasin tämän Fisun idean ja ryhdyin tuumasta toimeen. Olimme Lilliputin kanssa tossa tovi sitten suppilovahverometsässä ja samalla O:n isä raahasi minulle muutaman oksan kotiin. Oksani aiheuttivat hillitöntä hilpeyttä ja ihmetystä. Niin ja sitä perinteistä miesten (O:n) "mitä sä nyt taas teet"  kysymyksiä.

Laitoin oksat pannuhuoneeseen kuivumaan ja sitten muutaman päivän kuluttua hain tallista spray-maalin ja aloin suihkimaan. Kun olin suihkinut valkoista riittävästi, oksat menivät taas pannuhuoneeseen kuivumaan.

Sitten hain tallista vanhan hopeamaljakon ja tällainen oli minun lopputulokseni!!

Minun oksiani koristaa Tokmannilta löydetyt linnut (alesta, hihih) ja myyntiin tulleet joulupallot (pallojakin tuunasin, mutta niistä lisää myöhemmin)... Lilliputti tykkää oksista ja koristeista, voitteko uskoa?? Hihihi!! <3 <3

PS. Kiitos Fisu vielä ideasta!!

Vinkkiä jälleen viikonlopun herkutteluun: tortillat itsetehdyillä sooseilla sekä viljattomat tortillalätyt. Tortillat on ainakin tässä perheessä suurta herkkua ja kun vihdoin sain aikaiseksi kokeilla tehdä itse kastikkeiden tekoa, tosesin kuinka helppoa ja nopeaa se onkaan. Näiden kaikkien kastikkeiden tekoon tuhrautui tunti. Lättyjen tekoon vierähtää tovi, mutta teenkin sitten kerralla ison satsin ja pakastan osan valmiiksi. Tortillalättyset eivät siis mielestäni kärsi pakastamisesta.

Kastikkeiden lisäksi pöydässä meillä yleensä tortillojen väliin löytyy tex mex-maustettua jauhelihaa, pieneksi pilkottua kurkkua, tomaattia ja jäävuorisalaattia sekä fetaa, sinihomejuustoa ja creme fraichea. Joskus lisäksi kanaa, maissia, jalapenoja. Milloin mitäkin.

Salsa roja

4 pientä tomaattia

puolikas iso sipuli

reilu puoli punttia korianteria

1 punainen tuore chili

suolaa, mustapippuria

oman maun mukaan valkosipulia

sitruunanmehua

öljyä

Pilko tomaatti, sipuli, korianteri ja chili. Sekoita kaikki ainekset yhteen, mausta. Puserra valkosipulia joukkoon oman maun mukaan. Anna tekeytyä jääkaapissa parisen tuntia ennen tarjoilua.

Guacamole

2 avokadoa

½ sipuli

valkosipulia

1 tuore punainen chili

2 pientä tomaattia

puoli punttia korianteria

sitruunanmehua

öljyä

suolaa, mustapippuria

Muussaa avocadot hienoksi haarukalla. Pilko sipuli, chili, tomaatti sekä korianteri joukkoon. Mausta ja anna tekeytyä jääkaapissa parisen tuntia ennen tarjoilua. HUOM! Laita riittävästi sitruunanmehua joukkoon, että avokadon kaunis vihreä väri säilyy muussaamisen jälkeen.

Paputahna

1 prk kidneypapuja chililiemessä, joita keitetään 15 minuuttia. Sauvasekoittimella tasaiseksi, sekaan valkosipulia, suolaa, mustapippuria, sitruunanmehua ja öljyä.

Cheddarkastike

2 prk creme fraichea

1 pkt cheddarjuustosiivuja

mustapippuria

Miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes juusto sulaa.

Omaan makuuni creme fraiche paistoi liikaa läpi, joten seuraavalla kerralla kokeilen tehdä kermasta.

Viljattomat tortillaletut

400g kukkakaalia

3 kananmunaa

7 dl juustoraastetta

Raasta kukkakaali, sekoita ainekset keskenään. Paista 225 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Käännä ja paista vielä 5 minuuttia.

Itse sain tästä määrästä 8 lettusta.

Meksikon reissultani toin tuliaisina hotteja sooseja, joita herkuttelimme meksikolaisella snagarilla useeaan otteeseen reissun aikana. Kastikkeet pääsivät loppumaan aikoja sitten, mutta kaverini kävi myös Meksikossa tämän vuoden tammikuussa, joten sain täydennystä varastoihin. Jos siis vierailet Mekikossa, nämä soosit on ihan must tuliaisiksi kotiin!

Olohuoneemme alkaa pikku hiljaa siirtyä kohti joulukautta, mutta ihan vielä ei ole tässä kodissa kuusen aika. Niinpä lämmintä tunnelmaa luovat la case de cousin paul-valosarja, joka kietoutuu kauniisti valkoisen oksan ympärille. Mikäli valkoinen oksa miellyttää silmää, voi DIY vinkit poimia tästä. 

Eurolavalle voisi pikku hiljaa hankkia hieman jouluisemman viherkasvin. Ehkäpä pieni kuusi olisi nätti! Valkoinen tähti-kippo on vasta hankittu Granitista, ja harmaa tuikku on hullareilta ostettu, Tom Dixonin Etch-lyhty. 

Samaiselle Granit-reissulla, jolloin tuon tähti-kipon ostin, lähti matkaan myös Granitin oma musta valosarja. Tarkoitan sitä mustaa isoa johtorykelmää, jossa on isot halogeenilamput (eli se "blogivalaisinsarja" heh). Ne lähtevät kuitenkin palautukseen, koska ensinnäkään ne eivät oikein sopineet tuohon nurkkaukseen, ja toiseksi ne kuumenivat ihan törkeän paljon! Myyjä kyllä varoitteli, että lamput kuumenevat, eikä niitä tulisi sijoittaa tekstiilien läheisyyteen, (öhöm, siis juurikaan noiden verhojen, heh) mutta silti lamppujen kuumuus yllätti minut. Sitten muistin, että minullahan on vierashuoneessa, melkeimpä käyttämättömänä, viime vuonna ostetut la case de cousin paulin pallovalot, ja nehän sopivat tuohon tilaan juuri täydellisesti!

Myös Anttilasta ostetut uudet Anno-sarjan tyynynpäälliset pääsivät koristamaan olohuoneen tunnelmaa :)

Siirsin valkoisen oksan vasemmalla puolelle sohvaa, koska oikealla oleva pikku pöytä ja valaisin vievät aika paljon tilaa. Niinpä oksa ei oikein päässyt kunniaan tuolla oikealla puolella. Nyt se sitten kurkottelee ikkunan vieressä kohti taulua :)

Ostin pari pientä mansikkakaktusta Gymnocalysium mihanowichii (ah, mikä sanahirviö), ne tuovat mieleen lapsuuden ikkunalaudan jossa meillä kotona oli erilaisia pieniä kaktuksia pitkä rivi. Ne ovat kyllä niiin söpöjä!

Kesällä tein kokeiluluontoisesti erän betonitöitä ja nyt pääsivät pienimmätkin ruukut käyttöön. Ruukun pohja on aika rosoinen joten sinne oli tarpeen laittaa huonekaluhuopaa ettei se naarmuta pintoja. Pinnoittamaton betoni sopii materiaalina hyvin tällaiselle kasville jota ei kastella paljoa, kaktukset vaativat lepotilaisina vain hyvin vähän vettä joten tässä on nyt sitten oikein hyvä pari.

13.11.2014, koti on siivottu aika tyhjäksi ja taas lataan kuvia työpöydästäni. Tässä se on ja tältä se näyttää juuri nyt, ei vissiin kovin työntäyteiseltä. About koko Turkua vaivaa nyt ihmeellinen yskä, myös minua - voisi mennä jo pois. Toisaalta minulla on nyt aika mystinen puheääni, paljon mielenkiintoisempi mitä oikeasti.

Viikonloppuna on vihdoin tiedossa niitä kivoja juttuja, yksi niistä projekteista, josta olen puhunut aiemmin. Minäpä kerron ihan pian.

Hyvää illanjatkoa, minä jatkan tönöttämistä työpöytäni ääressä. Vetelen raakaa piparkakkutaikinaa ja visioin muun muassa terassin sisustusta vuodelle 2015. Tiedossa on hienoja aurinkovarjoja, betonipöytää ja kaikenlaista.

/my current location

Saanko esitellä kotini lempipaikan, nimittäin entisen epähuoneemme, nykyisen... noh, epähuone se on edelleen, mutta myös niiiiin paljon muuta. Kukapa olisi uskonut näin käyvän, en minä ihan ekana, vaikka visio kivasta paikasta vahvistuikin mitä pidemmälle remontti ja suunnitelmat etenivät.

Remontissa vaihdoimme lattiat laminaatista samaan Paradorin lautaparkettiin kuin muuallakin kodissamme, maalattiin pintoja puhtaammiksi ja vaihdoimme rappusiin uuden huopamaton kolmekymmentä vuotta vanhan edeltäjänsä tilalle askelia pehmentämään. Vihdoin löytyi myös paikka mummani ompelukonepöydälle. Minulle tulee niin hyvä mieli joka kerta, kun silmäni sattuu tuohon rakkaimpaan huonekaluuni. String-hylly muovautui uudella tavalla, ja tuntuu minusta juuri sopivan ilmavalta tilaan.

Nyt meiltä löytyy pukeutumistila kaapistoineen kahdella seinällä (minulle! jee!), lukunurkkaus (tällä hetkellä pääasiassa minulle ja vauvalle keinutteluun iltaisin), piilokolo (isommalle tytölle) ja toki se edelleen on myös halli ja läpimarssin paikka makuuhuoneisiimme. Enää ei ärsytä "turhat" neliöt, ovat hyvässä käytössä.

Eskarilaisen lukusopessa on lattialla kuin mittojen mukaan sinne tehty Finnish Design Shopista tilaamani Fatboyn tyyny lötköttelylle. Tyttö tykkää piilopaikastaan niin kovasti, että ekana yönä halusi nukkua siellä. En hennonnut kieltää, tosin en uskonut, että uni edes olisi tuolla tullut, mutta tuhina alkoi kuulua pehmolelumeren keskeltä alta aikayksikön.

Remontti oli järjetön ponnistus, vaikka siltä ei kenties ensialkuun näytäkään. Vanhojen laminaattien alla piili nimittäin niin maan vimosen päälle betoniin 80-luvulla liimattu kokolattiamatto, ettei tosikaan. Koska olemme sivusta seuranneet saman aikakauden talossa lattiapäällysteistä ilmaan haihtuneiden WOC-kaasujen tuomaa terveyshaittaa, päätimme laittaa kaiken ihan vimosen päälle kuntoon, vaikka meillä ei noia kaasuja tuntunut ilmenneenkään edes minun herkkään astmaatikon kuonooni. Päätös tarkoitti siis lattian riipimistä kaikista aiemmista päällysteistä ja betonin hiontaa puhtaaksi viimeisistäkin liimarippeistä. Ihan hirveä homma, vaikka oli kunnon koneet ja vehkeet, sitä kaikkialle suojauksienkin taakse hiipivää betonipölyn määrää ei voi kuvitella, ennenkuin sen kokee.  Mutta nytpä on sitten priimat alusteet lautaparketin alla. Ja miten lämmin lattia onkaan aikaisempaan laminaattiin verrattuna, kyllä kelpaa tassutella paljain varpain.

Vanhojen aikojen muistoksi, lähtötilanne ennen viimeistä ponnistusta oli siis tämä:

Kyllä kannatti!

The White Companyn nettisivut ovat täynnä toinen toistaan inspiroivimpia kuvia. Keräsin tähän muutamia kuvia, joista voi ammentaa inspiraatiota ja ideoita loppuvuoden juhlakattauksiin, oli kyseessä sitten pikkujoulut, jouluaatonkattaus tai uuden vuoden juhlat. Itselleni voisin mieluusi ottaa kuvissa näkyvät ihanat peilipintaiset tabletit ja tarjottimen. Onko nämä juhlavat kuvat teidän mieleenne?

Kuvat / www.thewhitecompany.com

Loistava aamun startti. Rakastan frappea ja Kreikan reissuilla se on ehdoton must. Appelsiinia ja hunajaa-blogista tuli sopivasti vastaan Banaanijääkahvin ohje, joten sitä piti kokeilla heti. Ja oli muuten hyvää! Suosittelen kaikille teille, jotka myös rakastatte frappea/jääkahvia :)

Itse en käyttänyt makeutusta ollenkaan, koska minun frappeeni ei makeutus kuulu. Voit siis halutessasi laittaa makeutusta oman maun mukaan. Mutta muistathan, että banaani antaa myös makeutta juomalle.

Banaanifrappe

2dl rasvatonta maitoa (kevytmaito ei vaahtoudu)

2 tl frappejauhetta

1 viipaloitu, pakastettu banaani

ripaus kanelia

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa.

Kun on päivän pohtinut perestroikaa historian kurssia varten, saa palkita itsensä. Tällä kertaa ei ollut mitään valmista herkkua, joten nopeasti mutakakku tulille. Nopea ja aina niin hyvä tulos.

Ettei vaan kävisi perinteiset...