Hyi, ulkona näyttää tältä. Olen niitä ihmisiä, joiden mieliala seuraa säätä. Ainakin silloin, kun taivas on harmaa. Teen töitäkin mielummin auringonpaisteella, vaikka olenkin sisätöissä. Tyhmä aurinko, voisit jo tulla esiin.
Huomasin tänään bussissa stop-nappulan alla olevan positiivista palautetta kuljettajalle-nappulan. Oonko vaan myöhässä vai ovatko muutkin huomanneet joissain busseissa saman? Oikeesti, just upee nappula! Kohta 4 vuotta asiakaspalvelutyötä tehneenä voin kertoa, että positiivinen palaute piristää päivää aina, oli se sitten sanallisessa tai nappulan muodossa ;)
Mutta niitä hääkutsukortteja sitten!
Tajusin mahdollisuuteni halpoihin korttitarvikkeisiin silloin, kun Tiimari meni konkurssiin. Piipahdin sitten Ruoholahden Tiimarissa ja sain kaiken noin 17 eurolla! Normaalihinnoilla kuitin loppusumma olisi ollut yli 100 euroa, jos oikein muistan. Huhhuh.
Kortit ovat harmaat, hieman helmiäiset. Yksinkertaiset ja itsetehdyt. Olen tyytyväinen niihin, vaikka ovatkin kovin paljaan oloiset.
Itse kutsukorttiin laitoimme hääpäivämäärän, kirkon alkamisajan ja jatkopaikkamme nimen ja kellonajan milloin pirskeet alkavat. Minun täytyy silti vielä näpytellä erillinen info-lappunen, jossa tulee ilmi kaikki muut tarpeelliset tiedot. Esimerkiksi kirkon ja juhlapaikan parkkipaikka-asiat ja pukeutumiskoodi. Varmasti sinne tulee vielä jotain muutakin, pää lyö vaan tyhjää enkä muista kuin nuo kaksi :D
Tämä kortti on minun lempparini.
Sisälle kirjoitin pienen runon, jonka löysin näppäränä netistä. Onneksi netistä löytyy nykypäivänä kaikki mitä ikinä haluaakaan tietää. Olen nimittäin aivan käsi kaikessa mikä liittyy runojen, lahjojen tai tekemisen keksimiseen.
Vielä vuosi sitten elin surkeassa parisuhteessa entisen poikaystäväni kanssa enkä ikimaailmassa olisi osannut kuvitella, että löytäisin rinnalleni tuollaisen miehen kuin tuleva aviomieheni on. Niin se elämä vaan osaa yllättää. Olen aina vihannut tuota lausetta (en tiedä miksi) ja nyt käytän sitä itse. Olen myöskin mukamas aina ollut sitä mieltä, että kuka nyt naimisiin menisi... Voihan sitä ilman sormuksiakin olla yhdessä. Totta tuokin on, jokainen elää elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee, mutta kyllä minä nykyään olenkin sitä naimisiin menevää tyyppiä. Ja saa olla yhden päivän prinsessana ja pitää villit bileet! Ihan vaan meidän kahden kunniaksi, makeeta.