Tänä kesänä ei ole ollut rahaa pyrähtää ulkomaille lomilla ja Turun reissusta jäi kaipuu saaristoon, joten näppäränä tyttönä lomailen Helsingin saaristossa. Miten sitä unohtaakin, että tuolla on pienten lauttamatkojen päässä kivoja kesäisiä paratiiseja? Tällä viikolla olen valinnut joka päivälle oman saaren ja suunnannut sinne.
Tiistaina saarihyppely alkoi matkalla Mustasaareen. Lautalle pääsee Taivallahden laiturista (Hiekkarannantie 5, Helsinki) ja edestakainen matka maksoi muistaakseni 4 €. Reippailijat voivat myöskin vuokrata kajakin ja meloa saareen, merellä näkyi monta pientä kajakkia miehistöineen. Mustasaari on Helsingin seurakuntayhtymän saari, sieltä löytyy kahvilaravintola, pieneläimiä ja suojaisa poukama, missä voi uida. Saarella oli paljon lapsiperheitä ja matalassa poukamassa oli ihana uida, koska vesi oli aika lämmintä.
Saarella on jotenkin ihanan leppoisa tunnelma. Kahvila on kuulu korvapuusteistaan (jotka olivat kyllä tiistaina loppuneet) ja itse kahvilarakennus, vuodelta 1888 on todella kaunis. Voi niitä tapetteja.. Rakastan noita vanhoja huviloita. En kyllä tiedä, kuka niitä ei rakastaisi :) Tänne kannattaa siis tulla, jos pienet räiskivät ilakoijat tuovat iloa ja haluat viettää rauhaisan saaripäivän.
Meille kävi vähän köpelösti, sillä menimme saareen neljän lautalla ja saari sulkeutuu tiistaisin klo 18. Ehdimme kuitenkin käydä ihailemassa elukoita, syödä jätskit kahvilalla, maata rannalla ja minä pulahtaa muutaman kerran uimassa. Kesän eka kerta! Ihanan virkistävää.
Koska Mustasaaren kahvilan korvapuustit olivat loppuneet ennen kuin sain sellaisen, vaelsimme lautalta suoraan Cafe Regattaan ja ihanaisten korvapuustien luo. Se oli juuri sellainen kuin pitikin, mehevä, sokerinen, kanelinen ja vasta uunista tullut. Ei kerrota kellekään, että kirmasin suoraan keinulle, kuin 10-vuotias ja kerkesin keinua onnellisena hetken, ennen kuin luin kyltin jossa kerrottiin keinun olevan vain lapsille (miksi aikuisilta kielletään kaikki kiva?). Keinuminen. Korvapuustit, meri, lautta, uiminen ja ystävät <3
Pihlajasaareen suuntasin keskiviikkona. Lautta lähtee Cafe Carusellin takaa Merisatamasta. Edestakainen lauttamatka maksaa 6 € ja lauttoja menee vähintään kerran tunnissa (aurinkoisella säällä useammin). Pihlajasaaressa voi tehdä vaikka mitä, siellä on keittokatos, nudistiranta, luontopolku, telttailumahdollisuus ja vuokrasauna. Ja ihania aurinkoisia kallioita, hiekkarantaa melkein silmänkantamattomiin ja vastustamattomat heleänväriset pikku uima-aitat.
Kipittelimme ensin kahville ravintola Pihlajasaareen. Terassi yltää merelle asti ja sieltä löytyy juuri oikeanlaista kansallisromanttista tunnelmaa, mikä 1883 (sata vuotta ennen minun syntymääni) valmistuneelle Villa Hällbo:lle kuuluukin. Ehkä minä olenkin syntynyt sata vuotta liian myöhään.. Onneksi nuo vanhat Villat ovat kuitenkin täällä yhä sulostuttamassa kaikkien elämää. Kahvin jälkeen siirryimme rannalle. Aurinko paistoi, meressä oli hyvä uida ja seura kerrassaa mainiota. Ainoa miinus, että unohdin lisätä aurinkorasvaa selkään ja muistutinkin illan rapua. Muistakaa siis lisätä aurinkorasvaa, vaikka mereltä tuulee mukavasti eikä tunnu siltä, että aurinko polttaisi :)
Lauttamatkalla katselin haaveillen merellä lipuvia purjeveneitä. Voi tahtoisin niin kovasti päästä joskus sellaisella purjehtimaan.
Kesäpäivää on hyvä jatkaa Stockalta haetulla picnicillä ja kylmällä skumpalla Espalla. Aika täydellinen päivä, etten sanoisi.
Lonna ja Suomenlinna
Ystäväni oli kuullut matkailun kurssillaan, että suokin lähellä ollut Lonnan saari on avautunut ihmisille tänä kesänä. Sinne oli siis päästävä. Lautta Lonnaan menee vain kerran tunnissa, joten ei kannata herätä siinä vaiheessa, kun kaveri on jo keskustassa (anteeksi!). JT-linesin lautta lähtee kauppatorilta ja sama lautta vie myös Suomenlinnaan. Tämän takia ostimme pelkän menolipun Lonnaan (4,5 €), koska päätimme tulla normisuokinlautalla takaisin.
Lonna oli ihan piskuinen saari. Se on ollut aiemmin puolustusvoimien käytössä ja hiekkarantaa näkyi vain pieni kaistale laiturin läheisyydessä. Kiersimme saaren aika nopeasti läpi (seikkailtiin vähän siellä kielletyllä yksityisalueellakin vahingossa) ja istuimme lopulta rantakiville syömään eväitä ja odottamaan lauttaa. Lonnassa oli ihan söpöä, mutta ei oikein muuta tekemistä, kuin syöminen ravintolassa tai kahvittelu alakerran kahvilassa. Näinkin itseni söpösti hulmuavassa kesämekossa ravintolan pihalla lyhtyjen alla syömässä romanttisesti illallista lämpimässä kesäillassa. Ah. Ehkä ehkä.. Silti poistuimme Lonnastaa jo seuraavalla lautalla. Kiva saari, ehkä siitä tulee vielä kivempi, kun kaikki kunnostustyöt saadaan loppuun?
Lautalta hyppäsimme kauniiseen Suomenlinnaan. Oli kiva päästä perille suoraan Kuninkaanportille, vaikka haaveilemani kylmä kokis olisikin majaillut Siwassa HSL:n lauttarannan vieressä. Suunnistimme ensimmäisenä kahville Piperiin (tai no minä join kahvia, L. ei). Jahkailin ihan tavattoman kauan korvapuustin ja voisilmäpullan välillä, mutta valitsin lopulta oikein, eli voisilmäpullan. (Miten muuten saaret ja pullat liittyykään niin tiivisti toisiinsa?). Piper on niin kaunis. Se on rakennettu "vasta" 1928, mutta jo 1700-luvulla tuolla paikalla on seissyt pienen antiikkisen temppelin innoittama puuhuvila. Nykyinen rakennus on järjestyksessään kolmas samantyylinen rakennus tuolla kalliolla. Olisin halunnut ottaa siitä oikein kauniin kuvan, mutta tiesin ettei ipuhelimella saa sellaista kuin haluaisin ja järkkärini oli jätetty kylmästi kotiin kesäretkeltä.
Torstai oli tuulinen päivä. Vaelsimme pariinkin vakiauringonottopaikkaan, mutta päätimme sittenkin kiertää lähemmäs linnoituksia suojaan tuulelta. Olen viimeksi käynyt linnoituksilla viitisen vuotta sitten, tuntuu kuin se olisi tapahtunut viime kesänä. Mihin tämä aika rientää? Linnoitukset ovat niin lystikkäitä ja muistuttavat suuaukkoineen hobittien majoja. Linnoitusten lähistöllä ruoho saa kasvaa vapaasti ja niittykukat taipuivat tuulessa. Kaunista ja tuoksuvaa. En edes muistanut, että siellä on jotain vesilampia tms. Niiden viereen ei vain saanut mennä loikomaan. Harmillista. Löysimme lopulta aurinkoisen paikan erään muurin edustalta, johon oli hakeutunut muitakin Suomenlinnasta nauttivia ja asetuimme palvomaan aurinkoa, tuota kesän lähdettä.
Joskus tulee sekin aika, että tulee kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä kohti lauttaa. Totesimme lauttarannan lähetessä, että lautta taisi juuri lähteä. Mitäpä parikymmentä minuuttia merkitsisi kesällä kauniissa suokissa. Entisen ilmaisvessan luo oli ilmaantunut kahvila-deli. Oli ihan pakko ostaa rose-spritser kotiinviemisiksi ja maistella artesaanijäätelöä. Jäätelöpalloon kuului kastike, kermavaahto ja paistettu kauramuru. Valitsin vaniljapallon, kookos-kinuskijäätelön ja vitsit se oli hyvää se. Kivaa, että tuollaisia paikkoja on syntynyt.
Lautalla kotiin istui kaksi väsynyttä ja onnellista tyttöstä, toinen suuntasi kauppatorilta kohti treffejä, toinen kotiin vaihtamaan mekkoa ja sujauttamaan korkokengät jalkaan tanssiakseen myöhäiseen yöhön.
Sanoisin, että neiti viettää varsin hauskaa lomaa Helsingissä.