Helo! Selamat petang!
Palaankin yllättävän pian blogin pariin, on ollut niin mukava viikonloppu ja löytyy raportoitavaakin. :) Eilen vietettiin erään suomalaisen äidin kanssa shoppailupäivää, miehet hoiti lapsia vaihteen vuoksi. Täällä hyvin yleistä ajanvietettä on hengailla ostoskeskuksissa, ja olemmekin sitä tehneet ihan jonkin verran lasten kanssa. Lasten kanssa se nyt ei varsinaisesti ole mitään suurta herkkua, joten päätimme viime viikolla taas Publika-ostoskeskuksessa (joka on kyllä todella lapsiystävällinen) hengaillessamme, että tarvitsisimme kyllä ihan sellaisen oikean ostosreissun ilman lapsia, että voisimme itseasiassa käydä niissä kaupoissakin. Eilen siis teimme näin, olipa mukavaa!
Siltä reissulta siis tarttui mukaan myös tuo malaijin sanakirja, olen kyllästynyt siihen etten osaa yhtään paikallista kieltä. Tosin astetta haastavampaa täällä on se, ettei oikein tiedä onko henkilö kenelle puhut kiinalainen, malesialainen vai intialainen. Tietysti päällisin puolin voi arvioida, mutta pieleen voi kuitenkin mennä. Enkä ole vielä oikein päässyt siitäkään selville, että osaavatko nämä näiden eri kansallisuuksien edustajat kuitenkin kaikki puhua malajia vai puhuvatko vain omia kieliään ja englantia. No, nyt minulla on kuitenkin vihdoin pieni kirjanen, josta voin opiskella malajin alkeita ja yritää muistaa mitä erikoisempia lausahduksia. Vaikeimman tuntuinen kieli tähän mennessä, sanat ovat niin vieraita enkä saa niistä oikein mitään otetta. Kielioppihan tässä on helppoa, mutta pitäisi varmaan muutama sanakin muistaa jos meinaa joskus jotain sanoa. Tärkeimmän muistan kuitenkin: kiitos eli Terima kasih!
Nyt on ramadan ja sen kyllä huomaa. Suomessa ramadania ei oikeastaan huomaa mitenkään, mutta täällä tietysti islamin ollessa valtauskonto myös ramadan on osa meidänkin arkipäivää - ruuhkat ovat tuntia-paria aikaisemmin, kaupassa ja muualla asiointi on hitaampaa, ravintolat ovat huomattavan tyhjiä päivällä ja erittäin täysiä illalla, Hari Raya -myyntikojuja on jokaisessa kauppakeskuksessa ja kaupat myyvät kaikenlaista Hari Raya -juhlaa varten. Tietysti itse muslimeille ramadan tarkoittaa paljon muutakin, mutta nämä asiat näkyvät meidän arjessamme. Hari Raya Aidifitri on siis ymmärtääkseni paaston päättymisen juhlapäivä, jota (tai joita, kyse on kahdesta päivästä) vietetään reilun viikon päästä. Kyseessä on yksi Malesian suurimmista juhlista, jolloin on tapana matkustaa kotiin viettämään aikaa sukulaisten ja läheisten kanssa. Meilläkin olisi siis viikon päästä pitkä viikonloppu, muttemme ole edes suunnitelleet mitään matkaa, sillä tiet ovat kuulemma aivan tukossa, lennot kalliimpia ja hotellit täysiä. Voimme siis viettää pitkää pyhää täällä tyhjässä kaupungissa, keksimme varmasti täällä mukavaa tekemistä itsellemme.
Tänään kävimme vihdoinkin Craft Cultural Complexissa, joka sijaitsee aivan tossa puiston toisella puolella lähellä hotellia, jossa vietimme ekat KL-viikot. Olen halunnut jo pitkään käydä tuolla käsityömuseossa (museo on aivan väärä nimitys kompleksille, mutta kutsun sitä nyt kuitenkin sillä nimellä), ja päätimme tänään suunnata sinne retkelle. Lisäksi kuulin, että siellä pääsee tekemään batiikkimaalauksia, ja ajattelin sen olevan mukavaa puuhaa meidän lapsillekin.
Tietysti tämänkin alueen oli vallannut Ramadan pasar (Ramadanin aikana olevat ruokamarkkinat, jotka ramadanin mukaisesti aukeavat vasta illalla) ja Hari Raya Aidifitri -myyjäiset. Osa kojuista oli kiinni, tiedä sitten oliko näin ramadanin takia vai muusta syystä. Batiikkikojut olivat kuitenkin onneksemme auki ja pääsimme esikoisen kanssa harjoittelemaan batiikkimaalausta. Tänne haluan ehdottomasti viedä myös kummityttöni, kun saamme heidät marraskuussa vierailulle. Aivan mielettömän kivaa, olin itsekin aivan pähkinöinä maalauksesta! Myös esikoisemme jaksoi lähes loppuun asti, isä tuli sitten avustamaan kun sai pienemmän nukahtamaan päiväunille vaunuihin.
Molemmat teimme omat maalauksemme valmiisiin pohjiin, ei siis tarvinnut muuta kuin "värittää" kuva, muuten olisi mennyt liian vaikeaksi. Tuolta olisi saanut ostaa myös batiikki-settejä kotiin, mutta päätimme jättää ne kuitenkin vielä myöhemmäksi. Ja tuonnehan pääsee ainakin aina maalailemaan! Eikä ollut kyllä tämäkään kokemus hinnalla pilattu: batiikkimaalaus maksoi 15 ringittiä per nenä, ja jos halusi tauluille pahvikehykset mukaan niin 20MYR. Ostin vielä pari kirjanmerkkiä ja yhteishinnaksi tuli 44 ringittiä eli 10 euroa! Olisin mielelläni voinut maksaa tästä puuhasta enemmänkin, niin kivaa se minustakin oli.
Käsityömuseon alueella oli leikkipuistokin, ehdittiin käydä sielläkin ottamassa kiikut. Tässä leikkipuiston vieressä oli muuten muutama paja, jossa taidemaalarit myivät töitään. Tykästyin kovasti erään taiteilijan tauluihin, on kyllä varmaankin pakko käydä ostamassa sieltä ainakin yksi taulu ennen paluuta Suomeen. Tällä kertaa ostimme myös kaksi koria (näitäkin siellä tehtiin ihan paikan päällä) tälle meidän irtorojulle täällä kämpässä. Kiva saada vähän aasialaista twistiä tänne kotiin, tällä hetkellä koti on aikalailla Ikea-stylea.
Lasten kanssa täällä ei pääse liikkumaan ilman, että herättää huomiota. Siis näiden blondien pääthän huomaa kaukaa. Olemme lähes joka kerta ovesta ulos astuessamme kuvattavana, minne lie nekin kuvat päätyvät. En ole jaksanut ottaa siitä pulttia sen kummemmin. Nytkin leikkipuistossa herttainen teiniporukka katseli pitkään lasten menoa ihastellen ja lopulta tulivat kysymään saisivatko ottaa yhteiskuvan. Mutta tällä kertaa otin minäkin ja julkaisen sen nyt täällä, vähän niinkuin vastaiskuksi. ;) (ja ihan by the way, katsokaa nyt kuinka paljon näillä on päällä täällä reilun 30C lämmössä -HUH!!)
Tässä vielä toinen yhteiskuva bangladeshilaisen perheen kanssa. Väkisin tunkivat yhteiskuvaan, joten jatkoin vastaiskuilua. Tuossa rappusilla on rauhoittavaa ja mukavaa istua ihmismassoista huolimatta, ja tuijotella Surian suihkulähteitä ja niiden vaihtuvia kuvioita. Mieheni oli jostain lukenut, että veden ääni peittää kaupungin melun ja jotenkin ihmisen aivoissa tuo veden pauhu aiheuttaa samanlaisen reaktion kuin hiljaisuus. Täällä on kyllä erilaisia suihkulähteitä kaikkialla, itsekin pidän siitä tosi paljon.
Lopuksi vielä meidän taideteokset. Esikoisen tekemä tässä ylenpänä ja minun alempana, toistaiseksi vielä muoveissa. Pitää näille käydä ostamassa ihan kehykset, ovat minusta sen verran hienoja. Kaikki kuvat ovat taas kerran kännykkäkameralla näpsäistyjä, emme jaksaneet raahata järkkäriä mukana kun lasten kanssa sitä raahattavaa on muutenkin niin paljon (enkä jaksanut kotonakaan ottaa näistä tauluista järkkärillä kuvaa, sorry).
Aurinkoista alkavaa viikkoa Suomeen! Meillä meneekin päiväkotiharjoittelun merkeissä ensi viikko....
Selamat tinggal!