Onni potkaisi tammikuussa, kun kävelin kangaskauppaan etsiskelemään sohvaan sopivaa verhoilukangasta. Tavoitteena on siis kunnostaa vanha sohva pienellä budjetilla, sillä se on kuitenkin kolmossohvamme ja lähinnä harrasteprojekti. Kunnostukseen saa helposti uppoamaan satasia, vaikka työn tekeekin itse.
Kyselin kangaskaupasta, josko siellä sattuisi olemaan verhoilukankaita tarjouksessa ja kuinka ollakaan yksi pakka luonnonvalkoista verhoilukangasta löytyi ja vielä huippuedullisesti, eli noin 20 €:lla. Väri ei nyt ole ehkä kaikkein käytännöllisin, mutta ruskeaan runkoon on yllättävän vaikeaa löytää muuta sopivaa neutraalia väriä, kun en kovin värikkäistä kankaista pidä ja valikoimat ovat muutenkin rajalliset. Alekangas oli kuitenkin pätkitty valmiiksi kolmeen palaan ja siinä piti sitten vähän mittailla ja laskeskella riittääkö kangas sekä istuinosaan, että selkänojaan. Päätimme tuolloin, että istuinosa tehdään yhdestä palasta ja selkänojaan tulisi kaksi tyynyä.
Keväällä ja alkukesästä on riittänyt sen verran paljon puuhaa mökin rakentamisen kanssa, että sohvanpäällisten ompelu jäi hetkeksi sivuun odottelemaan inspiraatiota. Eräänä ukkospäivänä sain vihdoin tartuttua taas ompelukoneeseen ja surautettua päälliset valmiiksi.
Loppujen lopuksi istuintyyny tehtiin yhdestä palasta kuten suunniteltiin, mutta selkänoja tehtiin kolmiosaiseksi, sillä kangasta oli juuri riittävästi. Mittasin ja leikkasin kankaat oikean kokoisiksi ja ompelin ensiksi kunkin päällisen toisen päädyn ja pitkän sivun nurjalta puolelta kiinni. Sen jälkeen käänsin päällisen oikein päin. Koska vaahtomuovi on kohtuullisen hankalaa saada sujahtamaan tiukan kangas päällisen sisään, käytimme seuraavaa kikkaa.
Laitoimme vaahtomuovin ensiksi jätesäkin sisään, siten, että sen toinen reuna oli jätesäkin pohjalla. Sitten leikkasin jätesäkin pohjan osittain auki niin, ettei vaahtomuovin pala kuitenkaan pudonnut pussin pohjasta ulos. Seuraavaksi työnsimme patja- ja pussipaketin kangaspäällisen sisään ja jätesäkin liukkaan muovipinnan ansiosta se sujahti helposti paikoilleen! Sitten revimme jätesäkin pois vaahtomuovin ja päälliskankaan välistä ja asettelimme päällisen kohdilleen. Lopuksi ompelin päällisen viimeisen sivun kiinni käsin ja tein loput tyynyt valmiiksi samalla tavoin.
Ihanaa, että sohva on vihdoin valmis, sillä se on kököttänyt olohuoneessamme jo yli puoli vuotta keskeneräisenä ja hieman tiellä, häpeäpilkkuna ja saamattomuuden merkkinä. Muutaman viikon kuluttua se ehkä pääsee jo mökille uuteen kotiinsa!