Jos luit blogiani aiemmin, muistat ehkä sen päivän, jolloin mut yllätti mieliteko mustikkaapiirakasta ja sitä seurasi outo sattuma. Tuona päivänä en hämmennykseltäni piirakkaan kuitenkaan koskenut, mutta tänään sain hyvän syyn tarttua leivontavehkeisiin. Muruseni palaa ulkomaanreissultaan myöhään illalla ja ajattelin yllättää hänet itseleipomallani mustikkapiirakalla.
Seuraa ohjeita helppoon ja melko kevyeen mustikkapiirakkaan.
Tein pohjan murotaikinasta, johon laitoin 2 dl vehnäjauhoha, 1 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria ja 75g margariinia. Taikinan kokoamisen helpottamiseksi lorautin joukkoon myös hitusen vettä. Muistan jossain kokkiohjelmassa Gordon Ramseyn antaneen kilpailijalle satikutia tämän käytettyä vettä ruoanlaitossa. "Vesi ei kuuluu ruokaan!" hän karjui keittiössä. Tässä yhteydessä vesi tuskin vaikuttaa taikinan makuun millään tavalla.
Taikinan voideltuun vuokaan taputeltuani kaadoin tuoreet, valtavat mustikat päälle. Laitoin mustikoita reilulla kädellä, sillä en pidä hirveästi mustikkapiirakoista, joissa taikina näyttelee pääosaa mustikoiden sijaan. Mustikkapiiraassa pitää olla mustikkaa!
Mustikoiden päällisen tein kevyellä ohjeella. Sekoitin 0,5 dl sokeria, kananmunan, 200 g bulgarianjogurttia ja 1 tl vaniljasokeria vispilällä, jonka jälkeen kaadoin seoksen mustikoiden päälle vuokaan.
Piirakkaa paistoin 200 asteessa n. 30 minuuttia. Olis muuten paljon helpompaa, jos joku keksisi uunin, joka huutaa kun paistos on valmis. Aina saa arvailla, onko pohja kypsä ja pitäisikö pitää vielä pari minuuttia vai palaako se. No nyt lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä!
Kokeile!