Joskus materiaali houkuttelee kokeilemaan erilaisia työstötapoja. Uteliaisuus siitä, miten materiaali muovautuu käsissä, millaisia muotoja siitä saa aikaan tai mihin sitä voisi hyödyntää, toimii usein alkusysäyksenä työhön ryhtymiseen. Näissä tapauksissa suunnitelmallisuuden sijaan kädet toimivat hetken mielijohteesta. Lopputulos on hämärän peitossa ja parhaimmillaan tämä synnyttääkin positiivisia yllätyksiä, onnistuneita valintoja tuntemattomalla maaperällä.
Lasso koru syntyi verhokankaan jäännöspalasta, joka on hyvin ohutta ja läpinäkyvää. Kankaan leikkaaminen tietyn muotoisiksi paloiksi, repiminen suikaleiksi, myttyäminen, kietominen, punominen, letittäminen tai solmiminen yhteen, synnytti uusia näkemyksiä ja ideoita. Vaihe vaiheelta päämäärä kirkastui ja epävarmuus muuttui innostukseksi.
Repiessäni saamaani verhokankaan jäännöspalaa ohuiksi suikaleiksi, ainoa ehto, jonka itselleni asetin, oli valmistaa koru, jossa en käyttäisi mitään muita materiaaleja. Sen tuli itsessään riittää loppuun asti. Ei metallirenkaita, lukkoja tai koristeellisia helmiä. Ainut ylimääräinen elementti, jonka myönnyin ottamaan käyttöön, oli ompelulanka. Pyörittelin suikaleita käsissäni. Kieputin ja leititin. Yhdistelin erillisiä lettejä ja kierteisiä nyörejä toisiinsa. Mallasin niitä yhdessä ja erikseen, rinnakkain ja päällekkäin. Lopulta liitin elementit toisiinsa käsin ompelemalla. Halusin varmistaa, etteivät liukkaasta kankaasta punotut nyörit purkautuisi kierteistään. Näin syntyi Lasso. Koru, jonka voi kietaista kaulalle, pääkoristeeksi tai vaikkapa lanteille vyöksi.
LASSO
"Vapaa olemaan yksin toisen rinnalla.
Vapaa olemaan valittu ilman ehtoja.
Vapaa olemaan kahlittu omasta tahdosta.
Vapaa."