Sairaalareissuni ja sen jälkeisen avuttomuuteni vuoksi etupihan terassin rakennushanke oli jäissä ja ihan kesken pidempään kuin oli suunniteltu. Mutta heti lomansa alkajaisiksi mies laittoi tuulemaan, ja nyt rakennushanke on siinä vaiheessa, mihin se tänä kesänä ylipäänsä voidaankaan laittaa. Ihan mahtavaa!
Niin hassulta kuin meistä alkuun tuntui ajatus etupihalla hengailusta, kun paikalla oli vain virttynyt nurmikko, ollaankin vietetty siinä näiden kelien vuoksi tosi paljon aikaa lueskellen ja mehua latkien, se kun on hiukan vilpoisampi varjostavien puiden vuoksi kuin varsinainen pihamme, jonne aurinko porottaa oikeastaan koko päivän, eikä tuulenvirekään käy. Sen lisäksi terde on myös oiva paikka lasten leikkien seuraamiseen: piirrettiin tytölle talon eteen hyppuruudukko, ja viereisessä tolpassa on kiinni niin hyppunaru kuin twist-narukin. Etupihamme on nyt siis 100% kovemmassa käytössä kuin aiemmin, ja kiva siinä on myös naapureiden kanssa jutustella.
Syksyksi hankitaan rappuralli ja loput 3kpl maahan upotettavia pyöreitä askelkiviä, kunhan niitä saapuu lähirautakauppaamme uusi erä. Ensi kesänä terassi petsataan mustaksi/tummanruskeaksi (mikä sitten tuleekaan olemaan taloyhtiön hallituksen määrittelemä oikea värisävy) jotta se sulautuu paremmin osaksi rakennusta, ja otetaan terassille käyttöön sitä varten hankitut jättiruukut ja istutetaan noiden pikaostos-kukkasten sijaan harkitummat kasvikset.
-Nyt tää muuten ihan just siirtyykin jää-vissy-mehulasin kanssa lukemaan Camilla Läckbergin Saarnaajaa tuohon mainittuun paikkaan!