Räsymatot ovat aina kuuluneet elämääni. Lapsena maalla asuessani tuvan puulattioita peittivät monenkirjavat räsymatot. Talvella ne heitettiin hangelle tuulettumaan ja kesäisin mattolaiturilla kylän naiset harjasivat kuratahroja pois mäntysuovalla marinoidussa järvivedessä.
Vaikka asunkin nykyään kaupungissa, kerrostalossa, parkettilattioiden pintaa peittävät edelleen hapsureunaiset "raitapaidat". Niissä ovat tallentuneena elämä kaikessa värikkyydessään. Lumppulaatikkoon joutaneet lempivaatteet, paidat ja mekot sekä vuodevaatteet, joiden suojassa keho on ollut kosketuksissa unien maailmaan, ovat saaneet toisen mahdollisuuden.
Kankaiden värit, kuviot ja materiaalit muodostavat yhdessä visuaalisia lauseita, joiden sanat puhuttelevat varpaita ja kantapäitä. On rauhoittavaa kävellä paljain jaloin kodissa, jonka lattioilla on muistoja mm. omasta lapsuudesta tai kaikuja vieraan ihmisen elämästä. Vaikka kaikki matot eivät olisikaan syntyneet oman perheen tai suvun kangasrievuista, voi kirpputorien pöydiltä omaan kotiin päätyneet kudokset avata yhtä kiehtovia maailmoja. Räsymatto on olemukseltaan lämmin. Siinä on samaan aikaan jotakin perinteistä mutta kuitenkin jotakin tätä päivää, yhteys ihmistarinan esipuheeseen. Jokainen matto on oma lukunsa.
Alla olevassa kuvasarjassa on räsymaton jäänteistä valmistamani koru. Vanhempieni koira päätti uhmaiässään uudistaa räsymaton ilmettä puremalla siihen tuuletusaukon. Liekö raidat inspiroineet mainittuun tihutyöhön vai oliko kenties syynä vain pakottava tarve muistuttaa omasta läsnäolostaan. Purkautuneet tai tässä tapauksessa puretut kuteet osoittautuivat kauniiksi, kreppikiharaisiksi nauhoiksi. Annoin matolle kolmannen mahdollisuuden. Syntyi tyyliltään etninen koru.......syntyi uusi yhteys menneen ja nykyisyyden välille.
Valitettavasti en saanut korun kuvausta varten elävää mallia, siksi turvauduin tällä kertaa sovitusnukkeen ja piirrokseeni. Ehkäpä myöhemmin postaan vielä kuvia korusta mallin yllä.
