Löydettiin viime talvena kirpputorilta tällainen 50-luvun nojatuoli. Se maksoi 5 euroa. Mietittiin jonkin aikaa, että kannattaako ostaa, koska kunto oli niin huono, ettei sille uskaltanut istua. Istuinosan kankaassa oli sellaisia kostean tuntuisia tummia läikkiä, jotka eivät kuitenkaan olleet vettä. Ajateltiin, että tuolihan on huonolla tuurilla umpihomeessa.
Ostettiin tuoli kuitenkin. Irrotettiin heti jalat, ja lakattiin ne kevättalvella ensimmäisen kerran. Itse tuoliosa kuitenkin odotteli surullisena varastossa. Viime viikonloppuna tartuttiin kuitenkin lopulta haasteeseen. Ostettiin Eurokankaasta verhoilukangasta, Carlsonilta uusia nauloja ja Jyskistä lasten vaahtomuovipatja, josta veistettiin veitsellä sopivan kokoiset palat. Niittipyssy saatiin lainaan isältäni, äitini auttoi ompelussa. Kotona mies lakkasi jalat vielä uudemmat kerran ja niiden kuivumisen jälkeen laitettaan tuoli kasaan. Siitä tuli I-HA-NA! Nojatuoli on televisiotason vieressä nurkassa, että sitä voi ihastella aina televisiota katsellessa. Nimenomaan tuossa nojatuolissa kuuluu lukea sanomalehti. Eritoten sunnuntaisin - se on vähän kuin pyhätuoli.