Eilen pakkasimme nuhanenäisen, mutta suht pirteän tyttösen matkarattaineen autoon ja hurautimme Kallioon, Linjan leikkipuistoon. Siellä oli Kato isi, mä osaan! -tapahtuma.
Puistossa oli jos jonkinlaista touhua ja tekemistä isille ja lapsille, mutta me halusimme erityisesti nähdä ja kuulla nämä herrat.
Saanan kreisibileistäkin tuttu Huutsi Kuutsihan se siellä esiintyi, kahteen otteeseen. Me fanitetaan näitä herroja ihan täysillä (Fröbeleiden lisäksi).
Saanalla oli eka kertaa jalassaan Siperian Ellan tyttöseltä perityt hienot saappaat ja niilläpäs olikin jänskää tepastella. Olo taisi olla ihan kuin isolla tytöllä.
Puistossa oli järjestetty lapsosille kaikkea kivaa puuhaa, kuten köysirata, askartelua, hevosajelua ym.
Saanan mielestä paras juttu oli kuitenkin liukumäki, jonne pääsi itse kiipeämään,
ja popparit iskän kanssa.
Seurakunta tarjosi kaikille ilmaista hernekeittoa, mehua ja leipää, mutta meidän nuhanenälle ei hernari maistunut. Isä-tytärpäivänä saa isukki ratkaista ruoka-asiat ihan kuten parhaakseen näkee, joten poppareilla, leivällä ja mehulla näköjään mentiin.
Iltapäivällä kävimme vielä ystäväni Pauliinan syntymäpäiväjuhlissa, jossa oli myös pieni taidenäyttely. Pami hyppäsi viime jouluna hetkeksi pois oravanpyörästä ja heittäytyi taiteilemaan. Nyt me ystävät pääsimme ihailemaan hänen töitään, samalla kun juhlimme naisen syntymäpäivää.
Minä olin ihan yllättynyt, kuinka kauniita teoksia nainen oli luonut. Tiesin kyllä, että Pauliina maalaa, mutta en ollut aiemmin kunnolla hänen töitään nähnyt. Arvatenkin ihastuin jo pelkästään siihen, että näissä on niin paljon ihania värejä.
Teipit ja tarrat tauluissa kertoo siitä, että ne on joku varannut jo itselleen. Minulla iski vähän paniikki, kun lähes kaikissa maalauksissa komeili jo teippi silloin kun saavuimme juhliin. Eikö mulle ole enää taulua?!
Nämä pienet linnut oli tosi ihania. Näitä vois kerätä kokonaisen kollaasin.
Ehdoton suosikkini on kuitenkin tässä. Rakastuin siihen oitis. Ja arvatkaa mitä? Kukaan ei ollut ehtinyt sitä varaamaan. Jee, tämä on meidän!!
Taiteilija itse on aivan kuten taulunsakin, söpö, värikäs, elämäniloa pursuava ja ihana!
Onnea vielä Pami täältä blogistakin!