Kesä meni, mutta mökki vähän jämähti paikoilleen. Tuli muutto, kodista toiseen, kaupungin vaihdos, uudet tarha- ja työkuviot. Nyt taas tuntuu, että on vähän energiaa asioiden viimeistelyyn. Harmi vaan, että näin syksyllä kaupat tarjoavat aikalailla ei-oota esimerkiksi valaisimien suhteen, mökkiä kun valaistaan aurinkopaneelilla ja akkuvirralla. Ja karavaani ja paattisesonki on ohi. Mutta ehkä mä jotain vielä löydän.
Kynttilöitä, jos ei muuta.
Tarjotin sai uuden elämän valkoisesta maalipinnasta. Oikeastaan sen ensimmäisen elämän, koska puun värisenä en siitä pitänyt. Maalipinnasta ei tullut tasainen, mutta se sopii fiilikseen. Vähän kolhuja käytön jäljiltä. Vihreä kynttilä ei sovi lainkaan seuraansa, siksi se siinä onkin. Kun mökillä kaikki on vähän sinnepäin. Kynttilälautanen on tietenkin mummun maalaama, halusin säilyttää juttuja alkuperäisestä mökistä.
En muuten pidä sellaisesta uusvanhasta, tekemällä tehdystä rustiikisuudesta. Pieninä annoksina se käy, yhden tarjoittimen verran. Ei enempää.
Karvakasa on myös aloittanut syksyn ja kuuluu mökin vanhaan kalustoon. Haluaa vaan nukkua. Syksy ei oikeastaan poikkea kesästä muuten kuin siinä, että hän siirtyy nukkuman sisätiloihin. Tällä kertaa unikaverina oli tytön nalle. Ei karvakasa toki unikaveria tarvitse, mutta unipaikoistaan on tarkka. Ja nalle nyt vaan sattui makoilemaan siinä. Mokomakin.
Pentikin Nautica-peili pääsi jokin aika sitten seinälle. Se isompi versio peilistä. Siinä on jotain kivaa kipparihenkisyyttä, joka sopii mökille. Mitään muuta meri-/järvihenkistä elementtiä mökissä ei enää olekaan. Muutama laatikollinen tavaraa vanhasta mökistä pääsi pari päivää sitten kirpparille, myös ne purjeveneaiheiset pyyhekoukut ja sinisävyiset tyynyt ja muut kippariaiheet. Niiden aika on niin ohi. Vapauttavaa.
Siirtyminen punaviinikauteen on alkanut. Tuo punainen Adobe Reserva on oikein mainio mökkiviini. Menee hyvin valkkarilasista :)
Miten paljon romua vuosien varrella yhteen mökkiin olikaan joutunut. Se on kyllä sellainen perisynti, se että mökille viedään kaikki mitä kotona ei enää haluta pitää. Miksi ihmeessä niitä haluisi mökillä katsella? Meidänkin mökistä löytyi kahden sukupolven kotiin tarpeettomat tavarat ja vähän sitä sun tätä. Puulla verhoiltuna. Voi huh. Siihen syntiin en enää sorru.