Se joka väittää puutarhanhoidon poistavan stressiä ja kohentavan mielialaa, on joko hullu tai valehtelee. Minulla on tuosta puuhasta ihan toisenlainen näkemys. Puutarhanhoito aiheuttaa jännitystä, stressiä, rahan menoa ja ahdistusta. Ei pidä nyt käsittää väärin, olen hirmuisen onnellinen siitä, että meillä on täällä kaupungissa oma pieni piha, jonne voi vain astua nauttimaan kauniista kesäpäivästä, mutta se kortin kääntöpuoli...
Keväällä se alkaa, armoton kyttääminen, nouseeko kaikki kukkaset, joiden pitäisi penkissä olla? Onko joku paleltunut talven aikana? Mitkä versoista ovat rikkaruohoja ja mitkä kukkasten taimia? Siellä minä pihalla manian vallassa kyykin, kyttään ja kitken koko kevään. Ja yleensä kitken vääriä taimia ja kasvatan rikkaruohoja... Tänä kesänä olen mm. kitkenyt Jykän istuttaman auringonkukan sekä viime syksynä naapurimme kanssa istuttamat valkoiset, kauniit kukkaset (miten minä olisin voinut muistaa, että me istutettiin sinnekin jotakin??). Olen myös kasvattanut nokkosia vadelmina, sekä ison rikkaruohopensaan. Niin ja keväällä pitää myös muistaa lannoittaa ja kalkita, sekä kastella pihaa, mikäli on kuivaa.
Kun kevät kääntyy kesäksi, on hetki aikaa parannella kipeytynyttä selkää ja nautiskella alkavasta kukinnosta. Kunnes se alkaa,
Armoton taisto etananperkeleitä, liljakukkoja ja muita tuholaisia vastaan. Olemme tänä kesänä käyttäneet n. 200 euroa pelkästään etanamyrkyyn, eikä niitä pirulaisia näytä hetkauttavan myrkyt tippaakaan. Ne pystyvät tuhoamaan koko pihan lehtivihreän melkeinpä silmänräpäyksessä ja niitä on PALJON! Täytyy sanoa, että tänä kesänä on ollut elämäni etanastressi. Miten hitossa niistä pääsee eroon?!
Sitten liljakukot pitää myrkyttää omalla torjuntaineellaan ja näköjään myös karviaisella on oma tuhoajatoukkansa, joka kykenee syömään kasvin lehdet nanosekunnissa.
Erehdypä poistumaan kotoasi lomamatkalle... Vaikka oletkin hoitanut pihalle kastelijan (niin, pihaa pitää myös kastella joka ilta, mikäli ei sada) lomasi ajaksi, on kotiin palatessa odotettavissa monenlaista ylläriä:
Meidän pihan ihanuus ja kamaluus on siinä, että kaikki kasvaa liikkaa ja liian suureksi. Lomalta kotiin palatessa joudun yleensä raivauspuuhiin. Villiviini vetelee pitkin seiniä ja kuusiaitaa, parimetriset ukonkellot ovat katkeilleet myrskyssä (Kyllä, olin tukenut ne) samoin kuin 1.5 metriset saniaiset ym ym. Kukkia on levinnyt myös kasvamaan sellaisiin paikkoihin missä niiden ei pitäisi kasvaa, ja yleensä kyseessä on juuri sellaiset kukkaset, joista en itse niin välitä.
Tässäpä hyvä esimerkki. Tuo keltainen rumilus sijaitsee pihan perällä, mutta ei, ei, hän haluaa kylvää siementään koko pihan täydeltä ja täyttää tämän maan.
Seuraavaksi saapuvat rastaiden paskiaiset sekä oravat ja syövät joka ikisen kirsikan kirsikkapuustamme, siitäkin huolimatta, että olemme yrittäneet peittää sen verkolla. Kirsikkapuusta ei tänäkään kesänä jäänyt meille ainoatakaan kirsikkaa ja sekös jurppii ihan millisti ihmismieltä. Olen nimittäin kerran saanut sieltä yhden kypsän kirsikan pelastettua itselleni ja se oli todella hyvä. Mutta mitäs tuosta, minähän saan kirsikoita toriltakin, niin että olkaa hyvä vaan metsän pikku eläimet...
Karhunvadelmankin olen istuttanut ilmeisesti väärään paikkaan, kun se ei ehdi kypsyttää kunnolla marjojaan. Phuuh!! Mutta eihän tuollaista armotonta pöheikköä pysty mihinkään siirtämäänkään. Onneksi on ollut lämmin syksy, niin saamme Saanalle edes muutaman maistiaisen. Mutta arvatkaa vaan ahdistaako katsella tuota raakileiden määrää?
Jossain vaiheessa loppukesää, minä luovutan:
"SYÖKÄÄ, SYÖKÄÄ, LISÄÄNTYKÄÄ JA TUHOTKAA KAIKKI MITÄ PIHALTA LÖYTYY!!!"
Annan kaiken olla, olen lyöty.
Kunnes jostakin nousee taistelutahto ja taas mennään, riuhdon, leikkaan, revin, kaivan, istutan ja tapan etanoita. Jospa sitten ensi keväänä olisi helpompaa...
Ensi keväänä lähtee nuo saniaisenreuhakkeet pikkumökin seinustalta pihan perälle ja tuohon istutetaan mustikkapensaita. Saapa nähdä millaisen stressin minä niistä saan aikaan...
Kattokaa noita kuunliljonen lehtiä!! Haistakaa etanat IHAN SAMA MITÄ!!
