Onhan tässä. Kaikenlaista. Tapahtunut siis. Kuten reilun 80 km pyörälenkki aurinkoisena päivänä ja sairaalavisiitti asuinkumppanin sappikivikohtauksen takia. Eri päivinä onneksi nämä. (Eka kohtaus oli muuten leppoisasti ensitreffiemme jälkeen kohta 12 vuotta sitten, jolloin mies sitten soitti seuraavana päivänä ja varovasti tiedusteli, olenko kunnossa. Sairaalassa kun olivat väittäneet, että kyse oli vain rankemman puoleisesta mahataudista.) Mutta ihan muita asioita mulla tällä kertaa oli oikeasti mielessä. Käsityöasioita. Niitä tuntuu olevan nyt pinnalla!
Panin pakettiin tuon edellisen postauksen laukun kanssa nämä pussukat, joista toinen on pienen sankarin isosiskolle. Olenkohan joskus maininnut, että olen vähän heikkona pilkullisiin kuoseihin..? Kankaat ovat jämäpaloja kauan sitten ompelemistani mekoista. Taustalla lahjapaperia, jota en voinut vastustaa.
Tein myös toisen pienen laukun, kun ystäväni kertoi, että hänenkin kohta kolmevuotiaansa ilahtuisi kovasti sellaisesta. Kuulemma oli moneen kertaan puhunut siitä, että jollain puistokaverilla on laukku. Voi pienet!
Malli on omasta päästä, langat kerien loppuja ja vuoriksi leikkasin retroa kirppariverhoa.
Ystävillämme on parin viikon päästä juhlat Pohjois-Ranskassa, ja ajattelimme ajaa sinne autolla. Neulon viemisiksi merinovillaista hupparia heidän yksivuotiaalleen. Toistaiseksi hän on hieman rullalla. Mutta kunhan hän saa vielä hihat ja pääsee pingotukseen, niin hyvä tulee. Malli miellyttää silmääni kovasti, mutta siitä lisää sitten, kun tämä valmistuu.
Kuvat: Sunroom