Muistattekos vielä tämännäköisen villatakin tekeleen? Hylkäsin sen viime keväänä lankakorin pohjalle, kun kevätauringon ensimmäiset pilkahdukset saapuivat. On se hassua, miten luotaan työntäviltä paksut villalangat voivat keväisin tuntua ja taas, miten niitä suorastaan himoitsee syksyn saavuttua. Viime viikonlopusta saakka puikot ovat kilkattaneet täällä melkein yhtä mittaa.
Sain vihdoin ommeltua etu- ja takakappaleet yhteen ja langanpätkät alkavat pikkuhiljaa muistuttaa ihan oikeaa villatakkia. Hihat ovat valmiit tuotapikaa ja sitten tarvitaan enää napinläpilista. En vieläkään usko, että kohta voin pukea päälle vaatteen, jonka olen ihan itse alusta asti neulonut!
