Iittalan liikkeen eteisosiossa se seisoskeli tyhjänä ja yksinäisenä. Hyllylevyt naarmuilla siitä lukemattomien astioiden määrästä, mitä ihmiset oli edestakaisin hiissannut hipisteltyään muumimukia, -kannua ja -purnukkaa. Se näytti juuri siltä, että haluaisi muuttaa meidän naperon huoneeseen pientä miestä ( ja sen pienen miehen äitiä ) ilahduttamaan. Pakkohan mun oli se adoptoida meille, ihana muumi.
Olisipa mukava sanoa, että tämä muumihylly on ihan uuden karhea hankinta mutta todellisuudessa se raahattiin kotiin jo joulun alla. Ja siis todellakin raahattiin, hajotettiin pienempiin osiin ja taas raahattiin, käännettiin ja väännettiin, että saatiin se mahtumaan ovista sisään. Suuri kiitos miehiselle voimalle tästä, vaikka kyllähän siihen toki tarvittiin kolme naista johtamaan operaatiota :). Tämän jälkeen Akilta tulikin pieni toive, että jos et ihan heti ostais sitten mitään näin älytöntä. Toisen kerran samansuuntaisia toiveita taisi tulla viimestään sillon, kun hylly edelleen kesän alussa oli palasina siellä täällä odottamassa maalausinspiraatiota.
Kivoja pieniä yksityiskohtia muistuttamassa hyllyn alkuperästä
Muumihyllyssä oli alunperin mustat hyllylevyt ja ne todellakin oli jo parhaat päivät nähnyt, niin naarmuilla ne oli. Musta väri noinkin isossa huonekalussa, josta varmasti tulee yksi naperon huoneen aarteista, oli vähän liian synkän näköinen, naarmuilla tai ei. Kevyen hionnan jälkeen siis kasapäin valkeaa maalia päälle, niin johan alkaa näyttämään enemmän meiltä. Eikö se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Jos muutaman päivän maalausurakkaan käyttää suunnittelua sen puoli vuotta, niin eikö se ole jo melko saavutus?! Kiitos siis pitkän ja hartaan suunnitteluvaiheen tuloksesta tuli ihana. Instagramin puolella kurkkineet saattoivat tuossa viime viikolla huomata myös mun omintakeisen maalaustyylin, kun vielä tein pientä korjausta sinne tänne — pensseliä ei kaapista löytynyt niin sudin maalia vanulapuilla :).
Aluksi suunnittelin jonkinlaisia koreja noille hyllyille, joihin saisi kerättyä lelut mutta hyllyjen muoto ja hyllyväli osottautui aika hankalaksi. Kaikki pikkuinen lelusälä kuitenkin on piilossa koreissaan, joten hyllyyn valikoitui vain kirjat ja isommat päivittäisessä käytössä olevat lelut. Loppujen lopuksi tuo ei näytä edes hullummalta noin, että lelut onkin näkösällä ja lastenhuoneessa kai saakin näkyä, että siellä on elämää. Ja hei, onhan nuo autot kuitenkin aika hyvin värikoodattu keskenään :).
Lopputuloksen nähtyä Akinkin oli pakko jo myöntää, että money well spent, hylly on hieno.