Tykkään valokuvista. Niitä on kiva ottaa ja kiva katsoa. En tykkää siitä, että joku yrittää näyttää pari tuhatta valokuvaa reissuiltansa (joukossa kuusikymmentä kuvaa kamelista edestä, takaa, sivulta ja alhaalta sekä kaikki tärähtäneet ja sellaiset, joista ei ymmärrä, mitä on edes yritetty kuvata). Sen sijaan on mukava katsoa valokuva-albumia, johon on koottu parhaat kuvat ja ehkä tarinoita ja karttoja, pääsylippuja tai mitä vain. Ja olisi mukava katsoa toisten matkakuvia koneeltakin esimerkiksi niin, että niistä on koottu vaikka viidenkymmenen kuvan kokonaisuus, vain parhaat, ehkä mukavan taustamusiikin soidessa. (Olen monta kertaa SUUNNITELLUT tekeväni sellaisen esityksen, mutta koskaan en ole päässyt ajatuksesta tekoihin.)
Harrastan skräppäystä eli suomeksi sanottuna koristelen ison paperin, länttään siihen valokuvan ja kirjoitan kuvaan liittyvän muiston (joskus leiskoissa ei ole edes otsikoita ja tarinoita, kuten kuvan esimerkissä.
En ehdi skräppäämään edes joka viikko ja yhden leiskan tekemiseen menee tunti, pari (olen aika nopea!). Eli aika monta kuvaa ja tilaisuutta jäisi albumin ulkopuolelle, jos tällä tavoin yrittäisin koota vuosialbumin. Valokuvakirjoja olen tehnyt pari. Omalle mummolle tämän syntymäpäiväjuhlista ja sain siitä niin paljon suitsutusta, että melkein hävettää. Reilu 80-vuotias mummoni kun ei oikein ymmärtänyt, miten ihmeessä olen osannut sellaisen KIRJAN tehdä. Selitä siinä sitten valmiista kuvapohjista ja taustoista. Toisen tein meidän häämatkasta. Tykkäisin kuitenkin enemmän askarrella.
Siihen vastaus on ollut Project life. Hankitaan muovitaskuja (jotka ovat yleensä kooltaan 12x12 tuumaa eli noin 30x30cm). Muovitaskuja on erilaisia ja niissä on pääsääntöisesti paikkoja kolmen kokoisille korteille/kuville (10x15cm, 10x10, 7,5x10, sekä pystyyn, että vaakaan. Oikeasti puhutaan aina tuumista, mutta ne eivät ehkä ole kaikille ei-askartelijoille tuttuja). Lisäksi hankitaan kortteja, joita saa isommissa ja pienemmissä paketeissa (eikä nekään ole pakollisia). Taskuihin sujautetaan kortteja, valokuvia, lippusia, ihan mitä vain ja niitä koristellaan juuri niin paljon kuin haluaa, helpointa kortistelu on kuviollisilla teipeillä, tarroilla ja erilaisilla puu- tai muovikoristeilla. Kortteihin voi kirjoittaa tarinoita. Jotkut tekevät joka viikosta yhden albumin sivun, minä olen tehnyt "pienistä" tapahtumista yhden sivun tai yhdistänyt monta arkipäivän tapahtumaa samalle sivulle, vähän värimaailmaa miettien. Helpointa muovitaskuja on täyttää niin, että tulostaa kuvia samalla, kun sivua tekee, mutta onnistuu se muutenkin. Googlatkaa (tai etsikää pinterestistä) lisää. Hienoa tulee, vaikka ei mitään osaisikaan. :D Ja tietenkin vielä hienompaa, jos on "silmää".
Suosittelen!
PS. Suomesta noita voi ostaa ainakin Dekorettesta sekä Kreatinasta.