Löysin viime kesänä Ivalon kirpparilta mummon neliöistä tehdyn paksun ponchon. Hullaannuin ihan täysin. Ooh, tuo päällä on kiva syksyn viiletessä hilpastella leikkipuistossa tyttösen perässä.
Ostin ponchon, vaikka se oli kyllä aika kallis... 2 euroa! Oikeasti, en ymmärrä miten kukaan raaskii myydä 2 eurolla pelkästään jo tuollaisen työmäärän!! Mutta, tämähän oli vain minun onneni, ei siinä mitään. Kiitos vain ponchon myyjälle.
Käytännössä tuo poncho päällä ei todellakaan hilpastella missään leikkipuistossa, koska se ei yksinkertaisesti sovellu kiipeilytelineissä riekkumiseen ja hapsutkin ovat tiellä. Poncho myös painaa aikalailla, joten ei todellakaan ole mikään rymyvaate.
Mutta iltaisin, kun minulla aina yleensä palelee, on tuo päällä kiva käpertyä sohvan nurkkaan. Tietokoneella naputellessa poncho on myös tosi kätevä, kun se ei valu päältä samoin kuin vaikkapa viltti.
Huomaatteko kuinka minä ilmeelläni kerron teille kuinka ihanan lämmin tuo poncho on...
Minä en nyt vaan pysty ottamaan tätä hommaa kovin vakavasti, sori!
Pipo päässä siksi, koska minttutukkapäivä...
Ai niin, katsokaas muuten minkä kotistudion järjestin. Kannoin varmaan 20 kg painavan peilin sohvalle töröttämään ja vedin verhon ikkunan eteen. Aika kätevä emäntä, eikö?
Poncho: Löytö Ivalon kirppikseltä
Pipo: Vanha henkkamaukka.
Farkut: Kaapista, vanhat Vilat.
Hiukset: Kopioitu Mintulta (Kurkkaa malli halutessasi täältä)