Päätimme joskus viime syksynä poikaystäväni kanssa, että rakentelemme olohuoneeseen kuluneen ja epäkäytännöllisen Lack-pöydän tilalle EUR-lavoista sohvapöydän. Niin kuin yleensä, jauhoimme asiaa syksyn, talven, kevään ja vielä kesänkin, ilman että tartuimme tuumasta toimeen. Kunnes viime viikonloppuna mökkireissun peruuntuessa päätimme vihdoin ryhtyä hommiin. Lauantaina huristelimme retroskootterillamme useamman tunnin ympäriinsä haalimassa tarvittavia välineitä ja tarvikkeita, ennen kuin pääsimme edes lähellekään lavoja. Lavat onneksi löytyivät taloyhtiömme roskisten luota läjästä. Herra hoiti sahauksen ja minä suurimmaksi osaksi hiomisen.
Rönttävaatteet niskaan ja hommiin!
Hiomisten ja imuroinnin jälkeen iskettiin maalia pintaan. Niin kuin arvata saattaa, maali loppui kesken ja homma jäi vaiheeseen. Sunnuntaiaamuna innosta puhkuen lähdimme jälleen aikaisin liikkeelle hommaamaan lisää maalia ja muutamia ruuveja. Saimme maalailut valmiiksi sunnuntai-iltapäivänä. Tosin saimme jännäillä hieman lopputuloksen kanssa. Ensiksi kun ajattelimme, että lavoista tulisi aivan valkoisia, mutta lavat imivätkin ihan tolkuttoman määrän maalia ja maalijälki oli melko epätasainen ja läpikuultavaa.
Täytyi odottaa malttamattomana seuraavaan päivään, että näkisimme lopullisen lopputuloksen ja pääsisimme hommassa viimeiseen vaiheeseen. Pinnasta tuli äärettömän kiva ja elävä, kun maalausjälki ei ollutkaan sellaista kuin olimme ennen projektin aloitusta ajatelleet. Maalin epätasaisuus korostaa vain entisestään lavan rosoisuutta ja karua ilmettä, kuitenkin antaen lavoille sympaattisen ja lämpimän fiiliksen. Voiko eurolavasta käyttää sanaa sympaattinen? Taisin juuri käyttää, joten olkoon se siis sympaattinen. Koska lavat ovat nähneet elämää jo ennen meidän olohuoneeseen muuttoa, on kiva, että ne myös näyttävät hieman kuluneilta ja rosoisilta. Katso vaikka tätä alapuolella olevaa kuvaa.
Edessä oli enää kaikista yksinkertaisin ja helpoin osuus. Kasaus, yhteen kiinnitys ja pyörien ruuvaus. Avot! Valittiin tuollaiset jykevämmät ja näkyvämmät pultit lavojen yhteen kiinnittämiseen. Me kun olemme sitä mieltä, että joko ei näy ollenkaan tai sitten antaa näkyä kunnolla. Siinä se kädenjälkemme nyt on olohuoneessamme juuri niin kuin olimme sen ajatelleetkin, tai siis parempana. Taidamme hommata siihen vielä karkaistun lasilevyn, niin ei väliköistä tipahtele kynät sun muut härpäkkeet alas. Rahaahan tähän upposi paljon enemmän kuin suunnittelimme, mutta väittäisin, että jokaisen käytetyn roposen arvoinen. Poikaystäväkin kysyi jo, mikä olisi sitten seuraava projekti.
Mukavan rouhea ja hieman "vinksahtanut".
Mitäs mieltä siellä puolen ruutua ollaan? Mitä sinä tekisit EUR-lavoista vai onko jo ihan menneen talven lumia?