Tämä voisi olla kertomus siitä, miten ihminen muuttaa elämäänsä, kasvattaa itsetuntoaan tai joku muu erittäin syvällinen pohdiskelu.
Mutta ei, tämä on tarina siitä, kun siivosin kerran kaappejani ja huomasin omistavani niin paljon kankaita, että voisin sivubisneksenä perustaa kangaskaupan.
Suurin osa kankaista oli käyttökelvottomia pikkupaloja. Isommat vein kierrätyskeskuskeen, pieniä siirtelin kuukausia kaapista toiseen.
Olin silloin ahdistavassa parisuhteessa ja kaipasin jotain meditatiivista tekemistä, jotta unohtaisin sen. Aloin leikellä kankaista tilkkuja ja ommella niitä yhteen. Tarkoituksena oli tehdä tuplaleveä kaksipuolinen päiväpeitto. Kerroin kaikille siitä, miten ihanaa on ommella ja kuinka mulla on kohta tosi hieno päiväpeitto.
Meni neljä vuotta. Välissä erosin, rikoin ompelukoneen, unohdin peiton, heitin puolet tilkuista menemään. Sitten yhtenä siivouspuuskasunnuntaina löysin tilkkutäkin alun kaapista. Ompelin sen loppuun, mutta siitä ei tullut tuplaleveää eikä kaksipuolista. Se on muutenkin vähän turhan räikeä makuuni, mutta silti aika kiva.
Sitten kun mulla on joskus kesämökki, laitan sen mökin keittiössä olevalle sohvalle ja juon siinä aina aamuteetä.
Ja samalla se on aika hyvä katsaus siihen, millaisia kuoseja Marimekolla ja Ivana Helsingillä on ollut.
-----
It took me 4 years to make this quilt.