Viime viikon kauhukeittiötä varten veistelty kurpitsapää siirtyi olohuoneen ikkunan eteen värittämään lokakuista maisemaa. Olen sytyttänyt sen sisään useana iltana kynttilän ja tuijottanut virnistävää vierastamme sisätilan lämmöstä. Pysykööt ulkona, kun ei osaa näyttää kauniimpaa naamaa.
Perheen pikkuväki on innoissaan kauhunaamasta mutta minä kaipaisin koristeeksi mieluummin leppeän lempeää kuviota kuin irvileukaista palluraa. Viime syksyinen jättikurpitsa pöllökuvioineen oli huomattavasti enemmän mieleeni kuin tämä kauhukeittiön tuotos. Aina ei voi kuitenkaan mennä taitelijan mielipieen varassa vaan välillä on kuunneltava myös tilaajan toiveita.
Ehkäpä ensi vuonna kasvatan useamman kurpitsan (tämän vuoden kurpitsa oli aito ostoversio) tai teen kaksipuoleisen veistoksen, niin ei tarvitse tehdä kompromisseja kuvioinnin suhteen.
