Heipä hei pitkästä aikaa! Pitkällisen poissaoloni jälkeen on hyvä palauttaa mieleen kuka olen ja esitellä vaikka kotini ensimmäiseksi. Kotini on linnani. Silmäni lepää pienissä yksityiskohdissa. Rakastan mustan ja valkoisen yhdistelmää ja pelkistettyä maalaisromantiikkaa. Sisustustyylini on syntynyt vuosien varrella melkein kuin itsestään. Seurailen trendejä poimien niistä tyyliini sopivammat ja osa ideoista vaan syntyvät itsestään.
Parvekkeeni on tukalan kuuma kesäisin, koska aurinko alkaa paistamaan puolen päivän jälkeen sinne ja paistaa iltaa asti. Hyvänä puolena lasitetulla parvekkeella on se, että siellä voi oleskella t-paitasillaan jo maaliskuun lopulla kun aurinko alkaa lämmittämään ja se lämmittää pitkälle syksyyn. Vain tietyt kasvit pärjäävät siellä kesäisin, mutta kynttilät sitäkin paremmin, varsinkin näin pimeänä aikana. Ja sitähän Suomessa riittää.
Laiskana siivoojana olen iloinen siitä, että olen saavuttanut asunnossani sen, että järjestys kestää arjen. Vaikka en joka päivä siivoaisi, pysyy tietty järjestys eikä siivoamisen aloittaminen ahdista.
Pienessä kaksiossani on tila aika hyvin varattu, joten olen iloinen, että olen voinut hyödyntää seiniä säilytystiloina. Pikkutavaran ystävävä olen hyödyntänyt kaikenlaisia purkkeja ja koreja.
Avokadot, hyviä ja terveellisiä hedelmiä, mutta myös kauniita ja helppoja huonekasveja.
Paremman puutteessa vanha sinkkuaikainen metallinen sohvasänkyni korvaa sohvan virkaa. Toimii vierassänkynä vuodesohvaa paremmin, eikä selkä kipeydy jos television ääreen nukahtaa.
Tarroilla voi piristää paljon vanhoja huonekaluja.
Rakastan takorautakoristeita. Näitä olen hyödyntänyt henkareiden koukkuina kun kuivatan pyykkiä.
Olen surkea tapetoija, joten keksin, että helpoimmalla pääsen kun kehystän tapetin ja asetan seinälle.
Olen pian muuttamassa pois kodistani, jossa olen asunut jo kuusi vuotta. Tämä on pitkäaikaisin asuntoni tähän ikään mennessä. Haikein mielin hyvästelen tämän asunnon, jossa asumisen aikana minulle on sattunut yhtä jos toista. Paljon on myös huonoja muistoja, jonka vuoksi kotini merkitys pienenä turvasaarekkeena on kasvanut, mutta symboiloikoon uusi kotini parempaa suuntaa elämälle.