Joulu on taas, joulu on taas.
Olin eilen jouluaskartelukurssilla, ja pieni piipunrassikäpylankajoulutonttukärpänen taisi päästä puremaan. Syntyi käpyporo, lusikkatonttu (jonka voi laittaa vaikka kukkaruukkuun) ja hurja hiihtäjätonttu. Lusikkatonttutyttö ehkä kaipaisi vähän istuvampaa lakkia, joten lupaan kuvata häntä uudestaan, jos saan sellaisen tehtyä. Ja ehkä hänen kasvonsa ovat hieman - ilmeettömät?
Joka tapauksessa, tonttutouhuista inspiroituneena, meidän parvekkeellakin on nyt jouluvalot. Tip tap vaan kaikille!
Lapsella on viikonloppuna synttärijuhlat, ja kilpavarustelu käy kuumana. On serpentiiniä, ilmapalloja, juomapillejä, lautasliinoja, hassuja muffinivuokia ja innostunut äiti-ihminen. Työn alla lastenlaulusoittolista, joka on tärkeä. Niin ja asuntokin pitäisi tavallaan raivata juhlakuntoon, siinä onkin oma juttunsa vielä.
Täytyy kyllä sanoa, että lastenjuhlat piristävät kummasti pimeää ja märkää marraskuuta. Ja mikä parasta: siivoamisellakaan ei ole niin väliä, kun on kuitenkin hämärää. Vanha kiinalainen (tai turkulainen) sananlasku: Pöly ei näy kynttilänvalossa.
