Pitää nyt jatkaa vielä näistä rakennushommista, kun se kerran tässä on ollut työsarkana pari kuukautta. Ennen tätä en ole eläissäni rakentanut mitään. Hommahan ois tietty voinu mennä jossain näin kun tämän yhden neitosen vapaaehtoistyö Afrikassa , että pistetään täysin kykenemättömät rakentamaan jotain keskenään ja yöllä sitten paikalliset osaajat purkaa kaiken ja rakentaa uusiksi. Ja tytöntyllerö kavereineen ei edes huomaa, että hommat on tehty uusiksi.
Ei meillä vaan tollasta ole. Olen tehnyt tässä nyt pari kuukautta havaintoja paikallisten fundien rakentaessa ja koska olen aikamoinen besserwisseri joka asiassa, en ole myöskään voinut olla kommentoimatta useampaan otteeseen havaitsemiani mielenkiintoisia ratkaisuja. Tässä nyt ehkä vaan parhaat päältä.
Ihan ekana päivänä katsoin kahden fundin duunia, kun he laittoivat huoneen rakenteita pystyyn. Tässä kohtaa olin vielä aika sinisilmäinen ja ihan viattomasti kommentoin, että on meillä vatupassikin olemassa, kun he silmämääräisesti päättivät vaakapuun paikkaa. Myöhemmin olen oppinut, ettei mikään näissä taloissa ole oikeasti suorassa vaan aina sinnepäin. Eikä sillä nyt niin kauheesti ole ollut merkitystä. Ainoastaan siinä kohtaa, kun omalaatuisten taitto-ovieni karmit oli laitettu ja toiseen reunaan jäi yläpuolelle kissanmentävä rako, koska karmien yläpuolella oleva puurakenne ei ollut edes sinnepäin suora, pyysin ystävällisesti laittamaan seinän uudestaan. Meni pari päivää, mutta tulihan siitä ihan ok. Nyt pääsee enää huomattavasti kissaa pienemmät elukat läpi.
Samaiset kaverit, ihan ammattilaisia siis, tekivät meille ovet ja ikkunaluukut. Se hyvä puoli tässä hommassa on, että kaikki tehdään käsin, niin ei haittaa ettei ole sitä vatupassia käytetty. Osa ikkunaluukuista vaan on ihan pikkasen vinossa ja väli karmiin hipoo kahta senttiä. Mutta ei se siis ollu ongelma, vaan se, että olivat sitten ostaneet niihin lukkosalvat. Niitä oli isoja ja pienempiä. Isompia oli kolmea erilaista, joista yhdet ihan pilipali kamaa. Heitin roskiin.
Pienemmät oli sentään vaan yhtä kokoa. Mutta sitten kun niitä piti asentaa huomattiinkin, että niissä ei riitä pituus ihan joka kohdassa lukitsemaan luukkuja. Tansanialainen ratkaisu on se, että jos ikkunan toiseen luukkuun riittää pienempi salpa, niin laitetaan se siihen ja sitten sille toiselle puolelle voi laittaa sen isomman. Toimishan se, mutta kuinka uskottavan näköistä se on. Ei kovin. Tosin saranat ovat yhdessä ovessa toisaalla messingin väriset ja toisaalla teräksen sävyä.
En ole millään tavalla puuttunut lattian tekoon, enkä kauheesti seurannut työn etenemistä. Kolmen huoneen kaikki kylpyhuoneiden lattiat oli kaakeloitu. Valtavan hienot kaakelit. Tykkäsin. Harmi vaan, ettei oltu suunniteltu poistoputken asentamista sitä ennen ja sitä kun ryhdyttiin asentamaan hakkaamalla lattiabetoniin reikää, huomattiin, ettei lattiassa ole tarpeeksi syvyyttä, jotta putki asettuisi kaakeleiden tasolle tai alemmas. Mitäs tuosta. Yhden päivän homma laittaa kaakelit uusiksi.
Toisen päivän homma on ehkä sitten korjata ovet, joita nyt ei voi avata enää kun lattiakorkeutta on nostettu melkein kymmenen senttiä. Mut minen puutu tähän millään tavalla.
Laitetaan metallikatot huoneisiin. En tykkää, mutta kun ei meillä ole varaa hienompiin materiaaleihin. Yritetään kasvattaa pikavauhtia passion-hedelmää ja paperikukkaa, että ne peittäis katot ja vaientais sateen ääntä. Kävin keskustelua kattofundin kanssa pikkuasuntoni parvekehuoneen katon kaadosta. Omaan aivokoppaani ei mitenkään mennyt perille se, että miksi kaadon pitää olla puoli metriä. Jääkö se vesi makaamaan siihen katolle, eikä tule alas, jos kaatoa on vaan 20cm tai vaikka 2cm?!?
Kumman kärsivällisiä ovat nämä paikalliset rakennusmiehet. Kukaan ei ole vielä sanonut, että perkele tee ite parempi. Ainakaan niin et mä ymmärtäisin. Hieno siitä tulee!
