Halusin tehdä astiapyyhkeitä omalla kuosilla. Ensimmäinen ideani töpötellä kuosi kankaaseen kalvon avulla epäonnistui surkeasti ja sain aikaan vain levinneitä, suttuisia kuvioita. Epäonnistumisesta kimpaantuneena päätin hoitaa homman kuin true mummo: osallistuin kansalaisopiston kankaanpainantakurssille, jolla voi valottaa oman seulan.
Suunnitteluosio hoitui tekniikalla tussi ja paperi. Ei järin haastavaa. Useista vaihtoehdoista jatkojalostukseen valikoitui neulosta (ainakin etäisesti) muistuttava kuosi. Tein kuviosta epäsäännöllisen, jotta sitä on helppo painaa suurempana, jatkuvana kuosina. Skannasin kuvan, muokkasin sitä hieman tietokoneella ja printtasin seulan valotukseen käytettävän filmin eli kalvon.
Itse seulaan tarvitaan muutama rima, ruuveja, seulakangasta, voimanitoja ja jesaria. Kehyksen voi myös koota valmiista kiilapuista ilman yhtäkään työkalua. Seulan lisäksi tarvitaan raakeli (eli tässä tapauksessa ikkunalasta), painoväriä (painoemulsio + pigmenttiväri), painopöytä (hieman joustava, tasainen alusta) ja tietysti kangasta. Järin monimutkaisia välineitä tai jäätävää nikkarointitaitoa painamiseen ei siis tarvita!
Seulan valottaminen vaatii UV-lampun, joka taitaa olla tämän homman teknisin ja kallein tarvike. Valotuskaaviota kannattaa tosin käyttää vain yksityiskohtaisemmissa kuoseissa. Oikein kivojen kuvioiden painaminen seulalla onnistuu myös muovi- tai paperikaavioiden avulla, jotka ovat käytännössä ilmaisia.
Tässä pari testikangasta, jotka olen ehtinyt painamaan valottamallani seulalla: väljempää pellavaa ja tiivistä puuvillaa. Mitä tiiviimpää ja tasaisempaa painettava kangas on, sitä siistimpi painojälki luonnollisesti on. Kuosia voi painamisen jälkeen jatkaa esimerkiksi maalaamalla siveltimellä (keltaiset kohdat puuvillakankaassa) tai painamalla päälle toista kuosia.
Kurssin eväillä on helppo jatkaa painokärpäsen pureman hoitoa kotona. Suosittelen tosin miettimään jo suunnitteluvaiheessa, mihin kangasta aikoo käyttää. Niin vältyt ruokkimasta kasvavaa epämääräisten, painettujen kankaiden läjää.
Koko kankaanpainokurssi oli minulle positiivinen yllätys. Ensinnäkin, se ei ollut lainkaan sellainen mummorysä kuin oletin. Toisekseen, itse painaminen ei ole läheskään niin monimutkaista kuin etukäteen kuvittelin. Tosi simppeleillä tarvikkeilla saa aikaiseksi vaikka ja mitä, kun vain uskaltaa kokeilla. Voin hyvin kuvitella ilmoittautuvani toistekin jollekin kansalaisopiston kurssille!