Sanotaan nyt näin heti ensalkuun, että en todellakaan ole mikään mestari askartelemaan. Kaikenlaiset origamit ja ohjeiden mukaan väkertelyt saavat mun pään ihan pyörälle ja lopputulos on yleensä tasoa "ajatus on tärkein". Tällä motolla lähdin liikkeelle myös pari vuotta sitten, kun joulun alla tuli ajankohtaiseksi askarrella avomiehen siskonpojalle suklaakalenteri.
Kyseessä on siis maitoallerginen poika, jolle kaupan valmiista maitosuklaapainotteisesta kalenteritarjonnasta ei juurikaan ole iloa. Ajattelin sitten tehdä pojalle jouluksi kalenterin, johon tilaisin netistä erilaisia maidottomia suklaakonvehteja. Ehkä minä olen koko blogosfäärin ainoa surkea askartelija, mutta siltä varalta että joku muukin tunnistaa ja tunnustaa itse sellainen olevansa, niin ohessa ohje tumpelon askartelijan takuuvarmasti onnistuvaan DIY-joulukalenteriin.
Kyseessä on askartelumaailman pyttipannu, sillä askartelumateriaaleiksi valikoitui sekalainen joukko tarvikkeita, jotka löytyivät jo valmiiksi kaapista. Joulukalenterin kasaamiseen tarvitset siis:
- A3-kokoinen paksu pahvi, esimerkiksi piirustuslehtiön takakansi
- Jouluista lahjapaperia
- Kontaktimuovia
- Erivärisiä askartelupapereita
- Kaksipuolista teippiä
- Jouluaiheisia tarroja
Työvaiheet:
- Aloitin päällystämällä pahvin joulupaperilla ja iskin paperin päälle vielä kontaktimuovia kauttaaltaan.
- Sitten taittelin erivärisistä papereista 24 pientä kirjekuorta niin, että yhdestä A4-kokoisesta arkista tuli noin neljä kirjekuorta.
- Kirjoitin jokaiseen kirjekuoreen numeron ja liimasin jouluaiheisen tarran.
- Sitten sujautin jokaiseen kirjekuoreen pienet suklaanamuset ja teippasin ne kaksipuolisella teipillä vierekkäin lahjapaperilla ja kontaktimuovilla päällystämälleni pahviarkille... avot!
Syy, miksi haluan jakaa tämän myös teidän kanssanne on se, että tarkoitushan oli, että tuota kalenteria käytettäisiin ehkä se yksi kerta ja sitten heitettäisiin roskiin. Noh, nyt alkaa jo tämän kalenterin kolmas kierros, pojan itsensä vaatimuksesta. Teippejä on vähän jouduttu tässä matkan varrella uusimaan, mutta muuten kai tuo ajaa edelleen asiansa. Minä kun olin ihan paniikissa tuota tehdessäni ja pelkäsin sen hajoavan käsiin, mutta siitä tulikin ihan vahingossa pojan kestosuosikki. Vaikka netti ja blogit pursuavatkin mitä hienompia itsetehtyjä joulukalentereita ja muita luomuksia, niin halusin laittaa silti esille tämän oman räpellykseni, sillä kuten sanotaan; ajatus on tärkein.