Terveisiä mummulasta! Nappasin läppärin mukaan, lähinnä lopputyötä jossain kohtaa tehdäkseni (yeah right!), mutta tulinkin nopeasti jakamaan kanssanne meidän pöpöpipareiden tekemisen. Piparit teimme jo Helsingissä, mutta otimme tokkiisa niitä mukaan tänne mummullekin, sen verran nätisti ja hartaudella niitä koristelimme.
Pipareiden leipominen oli oivaa puuhaa vesirokkopotilaalle, ei niitä ehkä jaella muille eikä ainakaan lahjaksi kenellekään, mutta onhan tuo värkkääminen sopivan rauhaisaa puuhaa ja ajankulua, kun ei oikein mökistäkään voi poistua. Ja eikös tässäkin hommassa taustamusiikkina soinut Ipanapa, sitä on nyt renkutettu meillä non stoppina, niin kotona kuin autossa.
Tosi kivasti pieni potilas jaksoi touhuta mukana. Olin varautunut siihen, että juuri ja juuri yhden pellillisen jaksaisi, mutta kyllä niitä ainakin kolme taisi tulla. Loppua kohden äiskä jo jäikin pyörittelemään yksin viimeisiä taikinan rippeitä ja pipareita.
Juuri ja juuri mummulaan ja isille niitä viitsimme pakata. Ulkonäössä ei siis ollut mitään vikaa, mutta vähän taisi äidillä soimata ja arveluttaa viedä pöpöpipareita sen pidemmälle ulos talosta. Että justiinsa omiin tarpeisiin tehtiin.
Kivaa viikonloppua ja joulunalusaikaa!