Käteni on yltä päältä naarmuilla, sormenpäät halkeilee ja niskaan sattuu. Käsityöt vaarantaa terveyteni!
Tämä nojatuolin irtopäällinen osoittautui yllättävän haastavaksi. Vanha nojatuoli on odottanut uutta päällistä jo kauan, sillä alun perin ajattelin verhoilla sen lähes oikeaoppisesti purkaen ensin vanhan päällisen ja tekemällä uuden kiinteän päällisen. Mutta sittenpä ihastuinkin tähän valkopohjaiseen puuvillaan, ja suunnitelmat menivät uusiksi. Konepestävä sen olla pitää.
Nojatuoli on muuten loistokunnossa, mutta keltainen kangas on paitsi väärää sävyä, myös hieman värjääntynyt. Iskustahan olisi saanut uusia päällisiä, mutta Ritzin irtohuput maksavat 176 euroa. Tämän hinnaksi taisi tulla vajaat kolmekymppiä.
Hahmottelin kaavoja ensin vanhalla helmalakanalla, mutta koska ohut lakanapuuvilla käyttäytyy aivan eri tavalla kuin paksu Ikea-puuvilla, hylkäsin kaavan teon aika pian ja siirryin vanhaan hyvään leikkaa ja neulaa -menetelmään. Ja tässä vaiheessa sainkin sormeni verille. Paksun nuppineulojen peittämän puuvillakankaan kiskominen ees taas on vaarallista touhua!
Niskatyyny on taskussa, josta sen saa irrotettua pesun ajaksi. Tyynyn päällinen puolestaan on ommeltu takana olevaan poikkisaumaan kiinni. Kappaleitahan tässä päällisessä on 12: istuinosa, etuhelma, sivuhelma x2, etuselkänoja, takaselkänoja, selkänojan yläsivu x2, selkänojan alasivu x2, niskatyynyn päällinen ja niskatyynyn kiinnityspala.
Helmaan laitoin kiinnitysnauhat, mutta en saanut niitä pysymään piilossa joten ompelin pitkillä pistoilla sivut kiinni käsin. Ei tätä joka viikko pesuun irroteta. Toivottavasti.
Paksu joustamaton puuvilla on aika haastava istutettava pehmeään tuoliin. Eihän tämä täydellinen ole - mutta ehdottomasti rikkinäisten sormenpäiden arvoinen.