" Puutarhurin vaimo seisoo miehensä elämäntyön reunalla. Viiman piiskaamat rangat hamuavat kohti sokeutuneiden hedelmien ympärille tihentynyttä ilmaa. Mies oli katsonut vierellään lepäävän naisen kasvoja. Hän oli ojentanut kätensä kohti, painanut rohtuneen kätensä vaimonsa huulille. Yön jälkeen hän ei sanonut enää mitään. Rastaat olivat lentäneet kylläisinä pois.
Vaimo seisoo yksin lakanan rievut harteillaan. Hän kuuntelee kuinka puut vaikeroivat hänen sisällään.
Kaunis puutarhurin vaimo, miehensä käden lämpö yhä huulillaan.
Keväällä rastaat palaavat. Nälkäisinä."
