Tässä on meidän pelottava kellari. Muistan kun yksin iltaisin kaivoin lapiolla savista "lattiaa" ja kannoin ämpäri kerrallaan pihalle. Käsissä tuntui että olin kantanut satoja ämpärillisiä, mutta tulos näytti toiselta, ihan kun sieltä ei olisi mitään hävinnyt. Se tuntui niin turhauttavalta, mutta urheasti vaan kannoin ja kaivoin.
Pimeinä syysiltoina pelotti ihan oikeasti välillä. Pienen työmaavalon loisteessa mielikuvitus laukkasi ja olin varma että kohta lapioni osuu luurankoon.
Kerran maasta paljastui tosi vanha työhanska ja sen päivän työt oli siinä.
Mutta nyt se on valmis, varmaan puoli metriä maata "hävisi" jalkojen alta. Luurankoja ei löytynyt, hyvä niin.
Lattiaksi valittiin hennon harmaa epoksi betonin päälle, ja se on ihanan kiiltävä, kuin lasilla kävelisi.