Kaikki muut ovat käyneet jo sata kertaa sienestämässä tänä syksynä paitsi minä. Sienestäminen on mahtavaa, paitsi että inhoan hirvikärpäsiä ja niskat tulee kökkimisestä kipeäksi. Viisi vuotta sitten tunnistin ruokasienistä kanttarellit ja suppilovahverot. Sitten opin eri tatteja, mustatorvisienet ja - öö - siinä ne taisi ollakin. Rauskut ja haperot menee jo aivan liian hankaliksi. Niille pitäisi tehdäkin jotain ennen kuin ne voi syödä.
Oikeastaan ei haittaa etten ole päässyt sieneen. Miksikö? Koska kaapit on täynnä kuivattuja sieniä. Jos tulisi joku kriisi ja pitäisi vetäytyä kellariin suojaan ja ottaa mukaan kaikki kuivamuona mitä kotoa löytyy, niin minä söisin pelkkiä kuivattuja sieniä. Kaapeissa ei ole niiden lisäksi mitään muita säilykkeitä kuin tomaattimurskaa.
No mutta kuivasienet on käteviä. Niistä voi tehdä hyvää keittoa. Tässä yksi "ohje". Sopii myös tuoreille suppilovahveroille, jos satut olemaan reippaampi kuin minä ja pääsit metsään asti niitä hakemaan.
Summittainen suppilovahvero-parsakaali-Koskenlaskija-keiton resepti
- parsakaali
- kuivattuja tai tuoreita suppilovahveroita
- sipuli tai kaksi
- mustaa Koskenlaskija-juustoa paketti
- vettä/ kasvis- tai kanalientä
- suolaa
- pippuria
- öljyä
Näin se suunnilleen menee:
Pilko sipuli ja kuullota se öljyssä. Pilko parsakaali pienempiin osiin, heitä palat kattilaan ja lisää päälle vettä tai kasvis- tai kanalientä sen verran että parsakaalinpalat peittyvät. Jos käytät kuivattuja sieniä, liota niitä samalla puolessa litrassa vettä. Keitä niitä parsakaalinpaloja pehmeiksi ja nakkaa jossain välissä joukkoon sienet. Oikeastaan kannattaa heittää myös se sienten liotinvesi, jos eivät ole olleet ihan älyttömän pölyisiä. Katso vähän, miltä mittasuhteet näyttää ja lisää tai poista vettä tarvittaessa. Keittele kaikki ainekset pehmeiksi, surauta sitten sauvasekoittimella keitto tasaiseksi ja suurusta Koskenlaskijalla. Pippuria ja suolaa perään, tosin juusto itsessään on varsin suolaista. Jäähdytä vähän, sitten syö. Hyvää on.
Lopputuloksesta ei ole kuvaa ymmärrettävästi, koska siinä vaiheessa on jo niin huutava nälkä ettei kameran käyttö ennen syöntiä enää tule mieleenkään.