Innostuin kesällä neulomisesta monen, monen vuoden tauon jälkeen. Oli se heinäkuun sateisin viikko, olimme mökillä ja minun alkoi tehdä hirveästi mieli ottaa puikot käteen ja neuloa jotain ihan itse. Mökki sijaitsee pohjoisella Pirkanmaalla, keskellä ei-mitään, mutta tunnin ajomatkan päässä onkin sitten tarjolla vähän kaikenlaista. Oletteko koskaan käyneet Tuurin Kyläkaupassa? Kannattaa, se on kokemus. Ja sieltä saa Novitan sinapinkeltaista Isoveli-lankaa, ihan täydellistä muhkeaan kaulahuiviin.
Seuraavat pari iltaa neuloin onnellisena kunnes lanka loppui. Olin ostanut vain pari kerää, koska perusohjeen mukaan niiden olisi pitänyt riittää. Eivät riittäneet. Katastrofi. Lannistuneena suuntasin Mänttään katsomaan, löytyisikö sieltä lankaa varmana tappiostani. Aliarvioin pikkukaupungin tarjonnan, sain kaksi lankakerää lisää ja kaulaliina valmistui yhdessä hujauksessa.
Neulomisessa on jotain ihmeen terapeuttista. Kai se on se, kun saa jotain konkreettista ja kaunista aikaan omin käsin ja voi seurata, kun neule rakentuu silmukka kerrallaan. Ihastuin joka tapauksessa niin paljon, että kotona neuloin huiville lapaset pariksi ja nyt on taas uusi tekele valmistumassa. Ihan hyvä, että mummoilu on muotia. Lapasten ohje löytyy täältä.
Ihanaa iltaa!
♥