Huonejumppamme toteutuikin sitten vähän toisella tavalla, kuin alkuun ajattelimme. Nuorin perijämme ei vielä hetkeen ymmärrä oman huoneen autuutta, ja nauttii toistaiseksi uniaan pääsääntöisesti meidän välissämme. Niinpä vedimme vähän mutkia suoriksi ja päätimme yhdistää työhuoneen ja juniorin huoneen pariksi vuodeksi.
Mies, joka viettää toisinaan hävyttömän pitkiä toveja työhuoneen syövereissä, oli kovin mieluissaan ajatuksesta, että työhommiin säilyy edelleen kunnon huone läpikulkutilan sijaan, ja minullekin tämä passaa, koska en näin vielä joudu luopumaan vaatesäilytystilastani. Ainoa ehto toteutuksessa on se, että huone ei missään nimessä saa alkaa näyttää konttorilta, vaan sen on oltava toimva ja viihtyisä molempiin tuleviin käyttötarkoituksiinsa, ainakin pariksi vuodeksi.
Muistatte ehkä, että lastenhuoneen seinä on meillä tällä hetkellä kirkkaan keltainen. Voin muuten sanoa, että ei todellakaan toimi jatkossa, vaan riitelee suorastaan silmiä kirvelevällä tavalla puisen työpöytärotiskomme kanssa. Koska pöytä on rakas (mieheni ja minun entisestä työpaikasta pikkurahalla ostettu klommoinen Billnäs), siitä ei luovuta, vaan seinä saa antaa periksi.
Maalin sijaan olemme tällä kertaa ajatelleet tapettia. Meidän molempien suosikkeja ovat monet ehkä jo puhkinähdytkin Cole&Sonin tapetit kuten Woods, Palm trees ja Hummingbirds. Ehkä ne hassut flamingotkin jopa! Ferm Livingin tapeteista muutamat myös miellyttävät.
Koivutapetti on mieheni suurin suosikki, mutta itse pohdin, liekö se nyt kuitenkin liian synkkä lastenhuoneeseen. Yleensä tällainen ensifiilis kannattaa ottaa tosissaan, ja tuumimmekin, että ehkä suuntaamme katseemme toisiin rulliin. Vai mitäs tuumaatte? Herkistelenkö liiaksi? Arvomme yleisestikin ottaen kahden vaiheilla: hempeää kuvatapettia tai graafisempaa ilmettä. Aloitimme näistä hempukoista, jatkoa seuraa graafisemmalla meiningillä.