Huh olipa Vappu! Oon ihan poikki, mutta varmaan vähän eri tavalla kuin moni muu. Torstaina ostin repun ja kangaskassin täyteen villaa ja erilaisia lankoja. Siihen päälle pizzatarpeet, karkkia, kokista ja rutkasti omaa aikaa. Olin vähän suuttunut, kun poikaystävä lähti bailaamaan ilman mua ja kaveritkaan eivät kyselleet mua mukaansa ulos (itse en tietenkään soittanut kenellekään vaan olin uhri & marttyyri). Toisaalta olin myös super innoissani vastaanottamastani värikartasta, jonka mukaan ostin seinävaatteisiin tarvitsemani välineet sekä ghettoideasta tehdä kudontakehys puukorista.
Siellä mä siis kotona väänsin niskat jumissa milloin ryijyjä pää alapäin ja milloin amppeleita pää ylöspäin tosi epäergonomisissa asennoissa. Nyt on sit niskat niin jumissa, että välillä tulee sellaisia sähköiskunomaisia viiltäviä kipuja, kun kääntää päätä nopeasti. Pakko kyllä sanoa, että tää oli sen arvoista!
Inspiraatio ja tyytyväisyys itseensä & aikaansaannoksiinsa ovat ihania tuntemuksia! Se, kun päähän vyöryy ideoita toinen toisensa jälkeen ja kun katsoo lopputulosta tekee mieli tehdä sellainen Mr Burns –imitaatio, ”excellent!”. Se mikä ärsytti aluksi tosi paljon oli oikeastaan parasta tässä koko tilanteessa. Mulla oli vihdoinkin omaa-aikaa, jolloin ei tarvinnut tehdä muita töitä, viihdyttää ketään, siivota tms. Kukaan ei pyytänyt mua mihinkään eikä häirinnyt ”neroa” työssään. Tein ison pizzan ja napsin siitä aina askartelun välillä palasen, kun oli nälkä. Sillä mä pärjäsin kivasti kaksi päivää. Tein aluksi joitain suunnitelmia, mutta työskennellessäni ne jotenkin jäi. Inspiraatio ja kokeilunhalu veivät mennessään. Testailin ja hulluttelin, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Haluisin periaatteessa olla se tyyppi joka tekee jotain harmonista ja kaunista, mut jotenkin näistä näpeistä kumpuaa kreisit väri-iloittelut.
Kahden päivän jälkeen olin valmis ottamaan myös perheen mukaan projektiini. Opetin 7-vuotiaalle supersankarille miten tehdään tupsuja ja sain sankarin faijankin tekemään pari tosi hyvää yksilöä. Perhetauko teki myös hyvää projektilleni, vaikka kuvittelin ensin toisin. Sain hetkeksi jätettyä kudonnan mielestä, keskityttyä melko mekaaniseen amppelitilauksen viimeistelyyn ja vietettyä laatuaikaa luonnossa. Sitä arvostaa raikasta ulkoilmaa super paljon, kun on pari päivää taiteillut sisällä kylmää pizzaa syöden.
Sunnuntain luontoretken jälkeen päätin aloittaa taas ryijyhurvittelun (ensin räyhäsin vähän lähi-Alepassa, kun mulle ei myyty simaa. Täytän tänä vuonna 35-vuotta eikä mulle myyty juomaa jossa on 0,8% alkoholia, koska mulla ei ollut henkkareita messissä. Se siitä vappuisesta hetkenmielijohteesta..)
Tein koko päivän yhtä ja samaa rumaa & vaikeantuntuista piissiä. Heti, kun se tuli valmiiksi tiesin, etten käyttäisi sitä mihinkään. Ärsytti, että päivä oli mennyt hukkaan. Päätin kuitenkin, etten luovuta niin helpolla. Vielä piti tehdä yksi ennen kuin luovuusloma loppuisi. En halunnut myöskään lopettaa kivaa projektia huonoon fiilikseen. Seuraava seinävaate tuli tosi nopeasti valmiiksi, ihanasti sekoillen ja miettimättä yhtään mitään. Ihan älytöntä, että tein torstai-illasta sunnuntai-iltaan samaa projektia ja tykkäsin eniten ensimmäisestä ja viimeisestä aikaansaannoksestani.
Voin lämpimästi suositella tällaista inspiraatiobuustia. Ostat/ hankit matskut valmiiksi, otat omaa-aikaa, jotta voit keskittyä kunnolla siihen mitä haluat tehdä ja sit vaan annat inspiraation virrata. Jännintä on tietty joku uuden opettelu projekti niin kuin tää ryijyhomma oli mulle. Oon vielä niin keltanokka tän kanssa, että koko ajan jännittää. Silloin se tyytyväisyyden tunne lopuksi on jotenkin tosi ylitsevuotava ja ihana. Toisaalta aina ei onnistu ja siitäkin on kokemusta rutkasti, mutta kannattaa aikakin yrittää sanon minä ja oon sentään ammatiltani yrittäjä!
